Työmarkkinatuki on käytännössä jäänyt osaksi toimentuloturvaa, vaikka sen piti edistää työllistymistä. Tuen muuttaminen vastikkeelliseksi ensi vuoden alusta on kaikkien kannalta kohtuullista. Tuetun osallistuminen työhön tai koulutukseen hyödyttää sekä yksilöä että yhteiskuntaa.
Työmarkkinatukea saa noin 150 000 suomalaista. Tuki vie yhteiskunnan rahaa Kelan kautta vuodessa huikeat miljardi euroa. Alun alkaen järjestelmä tarkoitettiin edistämään työttömäksi jäävän mahdollisuuksia etsiä uutta työtä. Niin ei ole kuitenkaan käynyt, vaan vastikkeettomasti tuleva raha on kovin usein passivoinut saajiaan.
Nyt hallitus aikoo muuttaa tuen käytännön alkuperäisen tarkoituksen mukaiseksi. Ensi vuoden alusta lähtien tukea voi saada kahden vuoden työttömyysjakson jälkeen vain osallistumalla työhön tai koulutukseen. Muutos on ymmärrettävä ja kohtuullinen. Useimmiten työmarkkinatuki on jäänyt osaksi toimeentuloturvaa. Liki 20 000:lle henkilölle työmarkkinatukea on maksettu täydet kymmenen vuotta eli järjestelmän aloittamisesta saakka.
Varsinkin työttömyyskuntien talousvaikeuksia työmarkkinatuki on kyllä helpottanut. Jos työttömien aktivointi sen turvin onkin ollut vähäistä, niin kunnat ovat vastaavalta osin säästyneet maksamasta toimeentulotukea. Kuntaliitto onkin noussut vastustamaan vastikkeelliseksi muuttamista.
Vaikka hallitus on luvannut, että kuntien menetykset korvataan, alueilla ei siihen täysin uskota. Työmarkkinatuen vastikkeelliseksi muuttamista valmistelleen, työministeriön ohjelmajohtaja Harri Skogin johtaman työryhmän raportin yhteydessä on kuitenkin vakuuttava laskelma siitä, kuinka valtio korvaa kuntien menetykset. Työmarkkinatuen ja toimeentulotuen vastuuosuudet jaetaan uudelleen valtion ja kuntien kesken.
Myös kunnille tulee hieman lisää vastuuta työttömien aktivoinnista, mutta päävastuu jää muiden kontolle. Valtio ja jopa erilaiset järjestöt ovat huomattavasti kuntia merkittävämpiä aktivoijia. Kunnissa on hyvä huomata, että työttömyys on niidenkin tulevaisuuden kannalta tärkeää muuttaa työllisyydeksi. Kovin vähän on muistettu sitäkin, että julkisen vallan laissa säädetty velvollisuus huolehtia ihmisten oikeudesta työhön ei ole pelkästään valtion asia. Kunnat ovat valtion ohella osa julkista valtaa.
Ajan kuluminen on työllistymisen pahin vihollinen. Tilastojen mukaan työllistyminen vaikeutuu merkittävästi, kun työttömyysjakso ylittää puoli vuotta. Viimeistään kahden vuoden työttömyyden jälkeen passivoitumisen vaara on jo erittäin suuri. Työmarkkinoilta poissaolo alkaa tuntua normaalitilalta. Kuten pääministeri Matti Vanhanen totesi äsken Kalevassa, vastikkeellisuus on myös työttömän etu.
Miltei täysin on unohdettu se, että koko työttömyysturvan olemassaoloajan työttömän on lain mukaan kuulunut olla työmarkkinoiden käytettävissä. Työttömyysturvaakaan ei siis ole tarkoitettu ylläpitämään passiivista oleilua.
Skogin työryhmän aktivoimistoimien tärkeimmäksi kohderyhmäksi voikin määrittää noin vuoden verran jaksoittain työttöminä olleet henkilöt. On paljon muitakin ryhmiä, joita ei pitäisi päästää työmarkkinoiden ulottumattomiin, mutta ei varsinkaan heitä. Työmarkkinatukea ei katkaista, jos työttömyys jatkuu aktivointijakson jälkeenkin tai jos aktivointia ei kyetä järjestämään. Tämänkään takia muutosta ei voi pitää työttömien kylmäkiskoisena kyykytyksenä.