EY:n tuomioistuimen päätöksessä tärkeintä on periaate: jokaisen EU-maan on sitouduttava noudattamaan sopimuksia.
Euroopan unionin valtiovarainministerit päättivät viime vuoden lopulla enemmistön äänin, ettei kahta jäsenmaata - Saksaa ja Ranskaa - rangaista kasvu- ja vakaussopimuksen rikkomisesta. Alun alkaen rangaistuksia vaatinut komissio ei hyväksynyt Ecofinin päätöstä, vaan vei kiistan EY:n tuomioistuimeen. Tuomioistuin asettui komission kannalle ja katsoi tiistaina antamassaan päätöksessä, että Ecofinin päätös oli EU-lakien vastainen.
EY:n tuomioistuimen päätös on voitto komissiolle. Se on kuitenkin voitto ennen kaikkea EU:n uskottavuudelle. Suuret jäsenmaat eivät, toivottavasti, voi enää jatkossa rikkoa yhdessä tehtyjä sopimuksia ilman rangaistusta. Jokaisen EU-maan on noudatettava pelisääntöjä, olivatpa ne hyvät tai huonot.
Saksaa ja Ranskaa on kohdeltu silkkihansikkain jo pidempään; paisuihan niiden budjettialijäämä yli sovitun jo 2002. Niin tapahtui myös viime vuonna. Tilanteen ei uskota korjaantuvan vielä tänäkään vuonna. Kun Ranska ja Saksa selvisivät ilman rangaistuksia, nyt myös monilla muilla EU-mailla on vaikeuksia pitää budjettinsa sovituissa raameissa.
Tuomioistuimen mukaan Ecofinin päätös oli EU-lakien vastainen, vaikka ministereillä onkin oikeus oikeus toimia budjettipolitiikassa komission suositusten vastaisesti. Suomi kuului Ecofinissa vähemmistöön, joka olisi halunnut aloittaa rangaistusmenettelyn Ranskaa ja Saksaa vastaan.
Valtiovarainministeri Antti Kalliomäki ei taannoin erityisemmin ilahtunut komission heittämästä haasteesta. Hän katsoi komission päätöksen sisältävän paljon poliittisia riskejä kuten Ecofinin ja komission suhteiden happamoitumisen. "Talousasioissa pitäisi olla yhteinen tahto", Kalliomäki sanoi tammikuussa. Nyt Kalliomäki pitää vakaussopimustuomiota selventävänä. Hän myös korostaa, että EU:n valtiovarainministerien on yhteistyössä komission kanssa tarkasteltava tuomioistuimen päätöksen vaikutuksia.
Ranska ja Saksa ovat sitoutuneet supistamaan budjettialijäämiään. Ne ovat myös alkaneet toteuttaa lupauksiaan. Tästä huolimatta Ranskan budjettivaje saattaa jatkua aina vuoteen 2007 saakka. Kaiken huipuksi 12 euromaasta peräti kuuden odotetaan ylittävän sallitun rajan. Kahden suuren esimerkkiä on kerkeästi seurattu. Tuomioistuimen päätös tuli siten kreivin aikaan.
Vakaussopimus solmittiin 1997. Tuolloin erityisesti Saksa vaati sopimuksen solmimista ja sen tiukkaa noudattamista. Sopimus pakottaa valtion harjoittamaan kurinalaista talouspolitiikkaa, sillä budjettialijäämä ei saa ylittää kolmea prosenttia bruttokansantuotteesta. Sopimuksella pyritään varmistamaan, etteivät muut jäsenmaat kärsi toisen kehnosta talouspolitiikasta. Jos maa rikkoo sopimusta, komissio voi rangaistukseksi määrätä myös rankat rahasakot.
Tuomioistuimen päätöksestä huolimatta komission ote jäsenmaiden talouspolitiikkaan on jo päässyt löyhtymään. Kun Ranska ja Saksa selvisivät rangaistuksetta, vakaussopimus menetti uskottavuuttaan. On työ ja tuska saada se takaisin. Tuomioistuimen linjaus antaa kuitenkin näille pyrkimyksille tervetullutta selkänojaa.
Tuomioistuimen päätöksestä pääsee eroon uusimalla vakaussopimusta niin, että se sallii nykyistä enemmän liikkumavaraa. Ehkäpä sopimus ei ole jättänyt taloustaantumassa rämpiville maille kylliksi tilaa selviytyä vaikeuksista. Pelisääntöjen avaamista sietää silti varoa, sillä se tietäisi unionille uusia vaikeuksia.