Lukijalta
Mielipidekirjoitus

Tu­ho­taan­ko Ou­lu­joen suisto?

Varmaan moni hieraisi silmiään avatessaan Kalevan pari viikkoa sitten. Siinä törötti Lasaretinsaareen sijoitettu korkea talorumilus, joka oli voittanut arkkitehtikilvan tähän saareen sijoittuvasta asuinrakennuksesta.

Varmaan moni hieraisi silmiään avatessaan Kalevan pari viikkoa sitten. Siinä törötti Lasaretinsaareen sijoitettu korkea talorumilus, joka oli voittanut arkkitehtikilvan tähän saareen sijoittuvasta asuinrakennuksesta.

Palataan Lasaretinsaareen hetken perästä, sillä Oulujoen rantamaisemien uudet suunnitelmat ovat kauhistuttaneet ainakin vanhempia oululaisia.

Näyttää siltä, että kaupungin virkamiehet ja rakennuttajat pelaavat yhteen pussiin ja uudet poliittiset päättäjät seikkailevat vajavaisen tiedon ja historiattomuuden puristuksessa. Uusia rakennuksia, niitä, jotka homehtuvat purkukuntoon muutamassa vuosikymmenessä, sijoitellaan paikkoihin, joihin ne eivät missään tapauksessa sovi.

Torin aittoja on jo siirretty, että saadaan mahtumaan uusi hotelli, jonka huoneluku on kasvanut jatkuvasti. Kauhealta kuulosti myös visio korkeista asuinrakennuksista Raatinsaaressa. Veneet olisi ehdottomasti siirrettävä toisille rannoille. Pian huomattaisiin, että urheilukeskus olisi poistettava rikkaita asukkaita häiritsemästä.

Onneksi Kuusisaari saatiin pelastettua ainakin toistaiseksi kaupunkilaisten retkeilyä ja yleisötapahtumia, esimerkiksi Qstockia varten. Keskeinen paikka! Bussit kulkevat Tuiran siltoja pitkin, pyörällä sekä jalan pääsee paikalle eikä tarvita isoja parkkialueita. Myös Pikisaaren taiteilijoilta kuuluu huolestuneita huokauksia jopa lehtien palstoilla.

Mutta palataan Lasaretinsaareen, jonka historia ulottuu keskiajalle ja on tallennettu kirjaan Työn jäljet, Lasaretinsaaren vaiheita 1600–2000.

Oulu oli pieni kylä ennen vuotta 1605, jolloin kaupunki virallisesti perustettiin. Oulujoesta saatiin suuria lohisaaliita, mutta merellä oli tärkeä osa kaupungin elämässä. Oulujokea myöten terva kulki Kainuusta puulaivojen rakentamista varten sekä kauppatavaraksi. Kaupunkilaiset pitivät lehmiä ja viljelivät maatilkkujaan.

Myös Oulujoen saari on kartoissa peltomaata ja sitä on viljellyt Rysän suku, joka vuokrasi maata myös muiden viljeltäväksi. Alue oli tämän suvun hallinnassa siihen asti, kun vuonna 1776 kruunu perusti saareen viinapolttimon, jolloin saaren nimi muuttui Polttimosaareksi.

Kun maaherra Carpelan halusi muuttaa tähän saareen, Polttimon päärakennukseen, saaren nimi muuttui Maaherran saareksi. Tämä mansardikattoinen, punaiseksi maalattu rakennus oli vielä pystyssä, kun perheemme muutti Ouluun vuonna 1968.

Nykyinen Lasaretinsaaren nimi kertoo Oulun lääninsairaalasta, myöhemmin sotilassairaalasta. Tällä hetkellä siellä ei ole sairaalatoimintaa, mutta rakennukset kertovat hienosti Oulun sairaanhoidon historiasta, johon kuului myös sairaanhoitajakoulutusta. Kaksi saarella olevaa punatiilistä kasarmirakennusta on valmistunut jo Venäjän vallan aikana.

Vielä vuosikymmen sitten Oulu oli keskeinen paikka myös Suomen puolustusvoimissa. Toisessa tiilirakennuksessa toimi osa Pohjois-Suomen Sotilasläänin esikuntaa. Tämä on historiaa, sillä puolustusvoimien toiminta on siirretty Kajaaniin ja Lappiin.

Toisessa punatiilisessä talossa on asunut armeijan henkilökuntaa. Sieltä kiiruhti koulupoika Martti Ahtisaari lyseon kautta Suomen presidentiksi ja Nobelilla palkituksi.

"Lasaretinsaari nykyisine rakennuksineen on merkittävä historiallinen alue, jota ei pitäisi taloudellisen voiton takia tuhota."

Myös ensimmäinen presidenttimme Kaarlo Ståhlberg, ensimmäisen Perustuslakikomitean puheenjohtaja, asui tällä saarella kouluvuosinaan. Lasaretinsaari nykyisine rakennuksineen on merkittävä historiallinen alue, jota ei pitäisi taloudellisen voiton takia tuhota.

Ammattiopisto Luovi on sijoittunut Kasarmintien vastakkaiselle puolelle ja käyttää Lasaretinsaaren tiloja. Siellä on nyt myös hotelli ja ravintola sekä koulutus- ja kokoustiloja. Oiva paikka isoille kokouksille. Piha-aluetta koristaa Reijo Hukkasen veistos.

Alue on kooltaan rajallinen, sillä Kasarmintien vieressä oleva joen uoma putouksineen rajoittaa tonttia. No, pienehkö sivujoki voidaan laittaa maan alle ja laskea esille vasta siellä, missä se ei ole rakentamisen tiellä. Silloin saari ei olisikaan enää saari!

Mutta kannattaako turmella tämä historiallinen paikka korkealla talomöhkäleellä, joka ei sovi saaren miljööseen eikä vieressä olevaan punertavaan renessanssihuvilaan? Eikö riitä, että saaren vastakkaisella tontilla Kasarmintien varressa odottaa jo iso kuoppa uutta 8-kerroksista asuinrakennusta?

Marja Rysä

Lasaretinsaaren naapurista

Oulu

Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!

Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.