Kuusamo Hirsijumit ovat perinteisesti olleet museoitujen hirsirakennusten riesana eteläisessä Suomessa, mutta viime vuosina niitä on alettu havaita myös pohjoisen museokohteissa.
Tutkija Terttu Pellikka Pohjois-Pohjanmaan maakuntamuseosta kertoo, että kostea kesä muutama vuosi sitten oli lähtölaukaus näiden puuntuholaisten esiinmarssille.
Lahovikaisia hirsiä sisältä päin järsiviä hirsijumeja on hänen mukaansa on nyt "siellä täällä" maakuntamuseon toimialueella, ja niiden hävittämiseksi on suositeltu myrkytyksiä.
Muun muassa Pudasjärven kotiseutumuseolla ruiskutusfirman palveluksiin onkin päätetty turvautua jumien häätämiseksi parista arvorakennuksesta. Ensimmäinen osa operaatiosta on määrä toteuttaa tänä keväänä.
Kaasutus on kallista
Myrkytys ei kuitenkaan ole lopullinen ratkaisu käytävissään asustavien koppiaisten ja niiden toukkien tuhoamiseksi, koska aineiden vaikutus ei ulotu paljoakaan pintaa syvemmälle.
Kaasutuksella päästäisiin parempiin tuloksiin, mutta menetelmä on melko kallis. Rakennus pitäisi muun muassa ympäröidä kokonaan muovilla.
Järkevintä olisikin Pellikan mielestä huolehtia museokohteissa siitä, että puun syöjille ei muodostuisi otollisia elinoloja.
"Koska otus hyötyy hirsien kosteudesta, tulisi ehdottomasti huolehtia siitä, ettei maakosteus pääse lahottamaan alimpia rakenteita. Rakennuksen pitää siis olla kunnolla kivien päällä, eikä seinien vierellä saa olla kosteutta ylläpitävää kasvillisuutta."
Vauriot vähitellen
Hirsijumit saattavat viettää kylmillään olevien rakennusten hirsissä lähes huomaamatonta elämäänsä vuosikausia. Ne paljastuvatkin usein vasta sitten, kun puuhun ilmestyy aikuisten yksilöiden ulostuloreikiä.
Oulun yliopiston eläinmuseon yli-intendentti Juhani Itämies kertoo, että rakenteissa lymyävä joukko on tällaisissa tapauksissa jo niin iso, että osa aikuisista on joutunut lentämään uusien asuinsijojen hakuun.
Hänen mukaansa hirsijumi on esimerkiksi Oulun ympäristössä nykyään tavallinen. Eläinmuseolle lähetetyistä hyönteisnäytteistä se on 10-15:n yleisimmän joukossa.
"Käytännössä kaikenlaiset suojeltavat vanhat rakennukset pitävät sisällään hirsijumin", Itämies uskoo.
Viihtyy kosteassa
Hirsijumille kuten sen kuolemankello-nimiselle lähisukulaisellekin rakenteiden kosteus on usein alkusyy taloon asettumisille. Paikkojen kuivuessa olot käyvät niille tukalammiksi, mutta Itämiehen mukaan ei voida täysin luottaa siihen, että otukset katoaisivat nopeasti.
Hyönteistutkijat eivät ole varmoja siitä, kuuluuko hirsijumi ilmaston lämpenemisestä hyötyneeseen lajistoon. Itämiehen mukaan tuholaista ei mainita lainkaan vanhemmassa opaskirjallisuudessa, mikä voisi viitata sen yleistyneen viime vuosina.
Itämies arvelee, että kuolemankellon tavoin myös hirsijumi voi elää luonnossa, kuten keloissa.
Näin se periaatteessa saattaisi tulla materiaalista rakennettujen lomamökkienkin kuokkavieraaksi, varsinkin jos puuta ei ole suojattu lahonestoaineella tai jos rakennusta on kohdannut kosteusvaurio.
"Mikäli ovi on mennyt tiukaksi aukaista, kyse voi olla siitä, että rakennus on painahtanut jonkin nurkan syödyksi tulemisen seurauksena."