Jarmo Korhonen voitti keskustan puoluesihteerivaalin lopulta kirkkaasti. Keskusta oli päättänyt lähteä Joensuun puoluekokouksesta puhdistautuneena, mutta oppositio tuskin jättää vaalirahakohua sikseen.
Puoluesihteerivaalin ratkaisi ilmeisesti "Ison K:n" paineensietokyky. Yhden kauden puoluetoimistoa johtanut Jarmo Korhonen kävi ennen piiloutumistaan kovilla kierroksilla. Joensuun Areenassa hän käytti kuitenkin puheenvuoroja, jotka vaikuttivat osin siekailemattoman populistisilta. Suuri osa väestä näytti juuri siksi nauttivan niistä. Keskustaväki uskoi Korhosen oppineen pyörityksestään nöyremmäksi. Samalla hän on todistanut olevansa sopivan "kova luu".
Korhosta ei uhrattu, mutta häntä rangaistiin monilla kriittisillä puheenvuoroilla. Kansanedustaja Kimmo Tiilikainen olisi epäilemättä ollut puoluesihteerinä vaisumpi ilmestys. Pitempi kampanjointi olisi saattanut parantaa hänen mahdollisuuksiaan. Samalla Tiilikaisen valinta olisi merkinnyt monille keskustassa nöyryytystä median edessä.
Puoluekokouspuheiden henki oli vähintään ärsyyntynyt, ellei loukkaantunut. Lukemattomia kertoja alleviivattiin keskustan kykyä valita johtonsa ja pestä pyykkinsä itse ilman median häirintää ja neuvoja. Väki purki paineitaan ulospäin, ei oman puoluejohdon sättimiseen. Vaalirahajupakasta puhuttiin sordino päällä.
Kehittyvien maakuntien Suomi -yhdistystä mainittiin lavalla tuskin kertaakaan, mikä saattaa vaikuttaa jopa epätarkoituksenmukaiselta. Nytkö pyykki on muka pesty? Puoluekokousedustajat olivat tietoisesti valinneet rakentavan linjan, jossa ei mutaa omien silmille lentänyt. Tärkein motiivi oli lyödä vaalirahakohulle piste, sikäli kun asia keskustalaisten kädessä on. Joensuusta halutaan kotiin puhtain paperein.
Silmissä siintävät syksyn kuntavaalit. Menestys niissä edellyttää pahan mielen ja turhaumien sijasta puolueen yhtenäisyyttä. Temppu saattoi jopa onnistui. Aika monen mieleen saattoi silti jäädä pieni kaiherrus.
Piirejä ja kenttäväkeä harmittaa lisäksi opposition rökitys, jota pidetään osin ansaitusti hurskasteluna. Virheitä ovat keskustan mielestä tehneet muutkin, ja ay-liikkeen vaalituki sosiaalidemokraateille koetaan vähintään hämäräksi.
Puolueen puheenjohtaja, pääministeri Matti Vanhanen saattoi olla kokoukseen tyytyväinen. Vailla vastaehdokkaita jatkokaudelle valittuna hän voi katsoa rennommin tulevaisuuteen. Puoluesihteeri ja -toimisto pysyvät todennäköisesti nyt paremmin ruodussa.
Vanhanen kävi myös henkilökohtaista kampanjaa mediakuvansa kohentamiseksi. Hänen voimakkaasti esille nostama, heikommasta huolta pitävä alkiolaisuus sopi mainiosti sitä selvästi kaivanneen puolueväen pirtaan. Vanhanen näyttää lisäksi jättäneen taakseen henkilökohtaiseen elämäänsä liittyvät pahimmat utelut.
Kehuista huolimatta puolueväen ja puheenjohtajan suhdetta voinee kuvata asiallisen arvostavaksi. Pääministeri sai uuden valtuutuksen hallitusohjelman toteuttamiseksi, mutta varapuheenjohtaja Paula Lehtomäki hengittänee hänen niskaansa jo kahden vuoden kuluttua.
Vanhasen Joensuussa painokkaasti lanseeraama "takuueläke" näyttää olevan vastaveto syksyn kuntavaaleihin SDP:n "ilmaiselle päivähoidolle". Vanhanen käytti myös oivaltavaa retoriikkaa puhumalla uudesta "betonipuolueesta", joka harjoittaa ilmastonmuutoksen varjolla keskittämispolitiikkaa ja vastustaa siis isoja peltomarketteja.
Pääministerinä hän totesi valtiomiesmäisen realistisesti, ettei voi luvata halvempaa energiaa tai polttoainetta. Vanhasen kanta parlamentarismin vahvistamisesta perustuslaissa jäi sen sijaan varsin vaimeaksi.