Virolaiset ovat jo hankkineet järkyttävät läjät suolaa. He eivät tietenkään valmistaudu nälänhätään vaan Euroopan unioniin.
Sukulaiskansan rakastama karkea suola on huhujen mukaan kiellettyä tavaraa unionissa. Tai yksi naapuri kertoi, että jos suola saa olla karkeaa, siihen pitää ainakin lisätä jodia. Tai sisko oli tavannut yhden lääkärin, joka oli sanonut, että liika jodi on kyllä aika hirveän vaarallista.
Monella on ruokakomerossa suolaa loppuelämäkseen. Toinen komero on täynnä etikkaa, koska siellä EU:ssa ei kuulemma saa enää oikeaa etikkaa.
Virolaiset ottavat ensiaskeleitaan ja uskottelevat, että kyllä unioniin tottuu. Pian he huomaavat, että EU ei ole pelkkä isoveli. Se on äiti, joka sanoo viimeisen sanansa ja se on ei.
Jonain päivänä virolainen metsästäjä lukee aamun lehdestä, että villisika on kirjattu luontodirektiivin liitteeseen neljä, kun se ennen luki liitteessä viisi. Siitä metsästäjän kielelle herahtaa vesi, ja hän heittää kiväärin olalleen.
Ähäkutti, röhkäisee villisika. Minä kuulun nyt liitteeseen neljä eli olen EU:n suojeluksessa. Viro ei enää saa päättää villisioistaan.
Metsästäjän silmät pullistuvat, kun hän muistaa lukeneensa lehdestä, kuinka liitteeseen neljä on jo aiemmin liitetty kiljuhanhi, tundrahanhi, valkoposkihanhi ja sepelhanhi. Kuka piru ne hanhet erottaa toisistaan!
Harmistuneena äijä päättää edes tervata veneensä, mutta me pohjoissuomalaisethan jo tiedämme, mitä äiti siihen sanoo.
Onneksi miehen kaapit ovat pullollaan oikeaa suolaa ja etikkaa.
Vähitellen karu totuus paljastuu kaikkien kymmenen uuden jäsenmaan ihmisille. Se paljastuu, kun uusi yleiseurooppalainen direktiivikieli tulee tutuksi.
Mehän jo tiedämme, mitä tarkoittaa, kun EU on sanonut, ettei Suomen laki määrittele tarpeeksi tarkasti, miten tarkasti Natura-alueisiin vaikuttavien hankkeiden vaikutusta pitää arvioida. Eli suomeksi sanottuna pelkkä ympäristövaikutusarviointi ei tietenkään riitä, vaan pitää tehdä myös Natura-arviointi.
Tämä taas on uusi yleiseurooppalainen ilmaus, joka tarkoittaa suomeksi, että ambivalentti kehitys kohti konstruktiivista luomisvoimaisuutta on osoitus psykovoimaisesta sivilisoinnista.
Kun direktiivikieli alkaa olla hallussa, voi EU:sta löytyä hyviäkin puolia. Elintaso paranee, koska palkat paranevat (EU:n sisämarkkinoiden palveluja koskeva direktiivi).
Ehkä menotkin vähän nousevat. Sähkö saattaa pikkaisen kallistua (päästökauppadirektiivi), samoin sähkölaitteiden kierrätys (direktiivi sähkö- ja elektroniikkalaitteiden kierrätyksen järjestämisestä eli WEEE), asunnot (rakennusten energiatehokkuutta koskeva direktiivi) ja ajokortti (ajokorttidirektiivi).
Vakavin isku Baltiassa kuitenkin lienee cd-levyjen kallistuminen (direktiivi tekijänoikeuksista).
Kaikkea EU ei meiltä koskaan vie. Se vie ehkä tuhkat pesästä, mutta suomalaisen pellon satoa unioni ei kaipaa.
EU:lle riittäisi pian yksi pelto: Puola. Vastalahjaksi yhteispellon viljalle Suomi on tarjoutunut opettamaan puolalaisia lentämään hävittäjillä.
Hyvä, kun olemme EU:ssa. Opimme yhteistyötä, tiedämme paljon direktiiveistä, eikä leipääkään tarvitse tehdä itse.