Kaskiviljely on alkukantainen maanviljelystekniikka, jota käytetään metsäisillä alueilla.
Kaikki puusto kaadetaan. Se poltetaan kahden kolmen vuoden päästä tai parhaassa tapauksessa samana vuonna.
Poltettuun maahan kylvettiin Suomessa ohraa, ruista, naurista, kauraa tai tattaria.
Parhaimmillaan kaskiviljely tuottaa moninkertaisen sadon peltoviljelyyn verrattuna, kun puuston ja kasviston tuhka lannoittaa maaperän.
Suomessa on kaskettu pronssikaudelta asti. Vielä 1700-luvulla se oli yleisin maanviljelystekniikka.
Karjalassa ja Savossa kaskeaminen tuotti vielä 1880-luvulla yli kymmenesosan sadosta.
Kaskenpoltto jaotellaan poltettavan puuston perusteella huhtakaskiviljelyyn eli pääasiassa luonnontilaisten kuusikoiden kaskeamismenetelmään ja lehtimetsä- eli kiertokaskiviljelyyn.