Tuhkalaskeuman jälkeen elämä palaa normaaliksi. Vaikutukset jäivät lopulta vähäisiksi. Tapahtuneesta on otettava opiksi. Kun luonto näyttää voimansa, ihmisen tahto jää pieneksi.
Tuhkan aiheuttama laskeuma on vielä siivoamatta, mutta siitä voi olla varma, että siivoustalkoot ovat mittavat. Ensiksi asiakkaiden ja lentoyhtiöiden ja asiakkaiden ja vakuutusyhtiöiden välillä käydään räyhäkkä suukopu siitä, kenelle keskeytyneestä matkasta aiheutuneet kustannukset lopulta kuuluvat.
Toiseksi lentoyhtiöt vaativat herkästi valtioita apuun, jotta ne selviäisivät lentomatkustamisen tyssäämisestä aiheutuneista tappioista, etenkin kun lentäminen keskeytettiin viranomaismääräyksin.
Ja kolmanneksi väitellään siitä, ylireagoivatko viranomaiset lentämisen kieltäessään. KLM, Air France ja Lufthansa tekivät muutamia koelentoja tuhkapilven leijuessa Euroopan yllä, eivätkä havainneet mitään ongelmia.
Maalaisjärjellä voisi ajatella, ettei lentoyhtiöillä voi olla piikki auki matkustajien ylimääräisten kustannusten kattamiseksi. Tulivuorenpurkaukselle ei sentään valtionyhtiökään voi mitään. Kohtuutonta on vaatia yhtä yritystä korvaamaan ennalta arvaamattoman mullistuksen kustannuksia.
Valtiontukiaiset voisi ymmärtää helpommin. Finanssikriisin, jonka aiheuttajana sentään oli perimaallinen ahneus, tuhojen lieventämiseen saatiin maassa kuin maassa helposti valtiovallan lupaus tukitoimista. Lentotuhkan kohdalla ongelmat eivät sentään johtuneet vastuuttomasta talouspelaamisesta.
Viranomaisten ylireagointi on näistä kolmesta kaikkein hankalin arvioitava. Jos jokin matkustajakone olisi tuhkapilven takia syöksynyt maahan, viranomaisten vastuu olisi ollut selvä. Kun ennalta ehkäisevien toimien ansiosta onnettomuudet on onnistuttu välttämään, viranomaisia arvostellaan yliherkkyydestä.
Lentoliikenteen pysähtyminen osoitti, miten haavoittuvainen globaaliin vaihdantaan perustuva talous on. Jo viikon mittainen lentokielto sai ekonomistit pelkäämään orastavan talousnousun katkeavan kuin kanan lento, jos vertaus tässä kohtaa sallitaan.
Moni Helsingin-kävijä vaihtoi kulkuvälineekseen viikolla junan. Kokemus on ollut häkellyttävä. Kokkolan jälkeen routa on möyhentänyt rautatien alustan siihen kuntoon, että kulkunopeus on alimmillaan 60 kilometriä tunnissa.
Miten ihmeessä tämä maa, joka antaa lupia ydinvoimalan rakentamiseen, voi hyväksyä kuuttakymppiä kulkevan Pendolinon?
paakirjoitus@kaleva.fi