Ihan varmasti jostakin metsien takaa kuului ulvontaa. Kylänmiehet olivat päivällä lähteneet jahtaamaan hukkaa, joka piti kotiruuasta: lampaista ja karjasta.
Illalla oli kuutamo. Oli myös pakkasta, hiljainen kylä ja pieni poika, jota kiehtoi yhtä paljon kuin pelotti. Canis lupus, susihukka.
Taas se ulvoi vai oliko se tuuli?
Susi ei näyttäytynyt silloin, eikä koskaan sen jälkeen. Niitä sanotaan olevan suuressa maassa kaksisataa: noin 140 Kainuussa ja 60 muualla Suomessa.
Tarkkaa määrää on mahdoton arvioida, sillä ihmiset näkevät petoja unissaankin. Syksyisin marjastajat kertovat havainnoistaan parhailla marjapaikoilla, minkä jälkeen he voivat hykerrellen poimia hillansa ihan itse.
Vielä enemmän susia nähdään siellä, missä on koiravaljakkoyrityksiä.
Vuosien päästä asiat voisivat olla toisin. EU:n komissio on päättänyt, että susikannan pitää viisinkertaistua. Silloin susia ei nähtäisi vain unissa.
On mielenkiintoista kuulla, mitä petojen kanssa tekemisissä olevat pohjoissuomalaiset sanovat aiheesta, kun Kaleva järjestää tietoiskun pedoista Hyrynsalmen Ukkohallassa 17. joulukuuta.
Jos vanhat merkit pitävät paikkansa, komission tahto ei toteudu. Suomeen voi syntyä uusia pienrikollisia. Ihan tavallisista lakia kunnioittavista karvapäistä tulee lainrikkojia.
Arvostettu psykiatri sanoi taannoin Helsingin Sanomissa, että murhaajat eivät ole eri ihmistyyppiä. Kun tilanne on kehittynyt äärimmilleen, tavallisena pidetty ihminen voi huomata tehneensä rikoksista kauheimman.
Nyt ei ole kyse yhtä vakavasta asiasta. Kokemus on silti osoittanut, että pohjoisessa kunnioitetaan sellaista lakia, joka on edes suurin piirtein järkeen käypä.
EU:n jälkeen kansalaistottelemattomuus on lisääntynyt. Paras esimerkki on lyijyhaulikielto. Direktiivi kielsi halvimman ja tehokkaimman materiaalin vesilinnustuksessa, koska lyijy saastuttaa vesistöjä.
Tätä sääntöä tottelevat metsästäjät ovat harvinaisuuksia, sillä he eivät ole nähneet siinä mitään mieltä. Jos itärajan hanhilampiin päätyy joka vuosi keskimäärin yhden panoksen haulet, saastuminen ei liene vakava ongelma.
Suden salametsästys on luonnonsuojelijoiden mielestä ongelma jo nyt. Jos komission tahto toteutuisi, se olisi viisinkertainen ongelma.
Siinä vaiheessa, kun kotieläimiä tai metsästyskoiria joutuu hukan hampaisiin, pedon päivät alkavat olla luetut. Näin on ollut ja näin on. Laittomuutta ei pidä hyväksyä, mutta EU:n päätös suojella susia olisi taistelua korven tuulimyllyjä vastaan.
Poroja, lampaita tai koiria puolustava isäntä ei välttämättä ehdi tarkistaa jokaista lakipykälää. Hän on kaivanut suden turpeeseen, ennen kuin edes muistaa asuvansa Euroopan unionissa. Naapuri, kyläläiset tai poliisi eivät huomaa tai ole huomaavinaan.
Oikeus on toteutunut, ajatellaan. Ei direktiivi vaan oikeus.
Turkki on saanut pitkän luettelon asioista, jotka sen pitää saattaa kuntoon, ennen kuin maa pääsee EU:n jäseneksi. Miksi unioni ei antanut Suomelle samanlaisia ehtoja?
Suomihan olisi voinut liittyä jäseneksi vaikka sitten, kun maassa vilistää tuhat luonnonvaraista sutta.