Kuusamo
Kuusamolainen Veijo Pesonen hiihtää käpymetsään alumiinitikkaat olalla, kontti selässä ja keruupussi kaulassa. Villarukkaset hän on vaihtanut joustaviin kumihansikkaisiin.
Toisen sauvansa nokkaan Pesonen on kiinnittänyt metallikoukun, jolla on kätevä kiskoa oksia ulottuville.
Seitsemään metriin venyviin jatkotikkaisiin hän turvautuu usein, sillä mehevimmät käpytertut ovat usein koukun tavoittamattomissa.
Aina tikkaatkaan eivät ylety parhaille paikoille. Silloin Pesonen kipuaa oksia pitkin ylemmäs, joskus jopa latvaan saakka, jos turvavyö on matkassa. Koukkusauvallaan hän sitten taivuttelee oksia lähemmäs, ja nyhtää kävyt pussiinsa.
"Yhdestä tukkipuusta olen saanut joskus parikymmentä litraa käpyjä, mutta tänä talvena sellaisia ei ole vielä vastaan tullut". Pesonen huomauttaa.
Kesäjärvenkylässä olevassa varttuneessa taimikossa on kuitenkin lukuisia hyviä puuyksilöitä, joista Pesonen laskee parhaimmillaan löytyvän 5-10 litraa. Hän arvioi, että noukittavaa riittää pienehköltä alueella moneksi päiväksi.
Metsurina leipätyötään tekevä Pesonen kohtelee puita varoen. Hän ei edes lähde liikkeelle, jos pakkasta on päälle kymmenen astetta - oksat voisivat silloin katkeilla käsittelystä. Tällaiselle kerääjälle metsänomistajat antavatkin mieluusti lupia.
Pesonen on ehtinyt osallistua elämänsä aikana useisiin käpysavotoihin. Nyt käpyjä ei ole läheskään kuin parhaimpina vuosina. "Hyvä jos kymmenen prosenttia", hän sanoo.
Pesonen vertaa nykytilannetta muutaman vuoden takaiseen keruukampanjaan, jolloin hän saalisti samoilta seuduilta yhteensä 4 400 litraa.
Alkutalvella Pesonen ehti jo myymään yhdistykselle nelisensataa litraa, ja helmikuun alussa aloittamansa toiseen vaiheen aikana hän on saanut kasaan noin 700 litraa.
Pesonen on hankkinut jo sievoiset summat, mutta raha ei ole miehelle kuitenkaan pääsyy lähteä maastoon. "Kunto pysyy metsiä kierrellessä hyvänä, ruokahalu kasvaa mukavasti ja mielikin tästä piristyy", hän luettelee.