OULU Kun video- tai tietokonepelejä on pelattu pyöreästi kolmisenkymmentä vuotta, niin harva tulee ajatelleeksi, että joillakin lautapeleillä on ikää satoja - jopa tuhansia vuosia.
"Esimerkiksi Myllyyn törmäsi lapsena lukuisia kertoja, mutta ei sitä silloin tullut ajatelleeksi, että peliä on pelattu jo 1000-luvulla", sanoo oululainen pelien harrastaja Lauri Gardner.
Gardner pelasi ja esitteli Oulussa perjantaina päättyvän Pelikarnevaalin muinaispelipäivänä muun muassa Hanhet-, Ur- ja Alquerque-pelejä. Pelejä, jotka olisivat jääneet täydellisesti historiaan ilman asianharrastajien arkeologista työtä. Alan harrastajien ja harvojen tukijoiden ansiosta pelien arvoitusta on pystytty hieman raottamaan.
"Esimerkiksi Hanhien kohdalla voidaan arvuutella, että se on hyvinkin vanha peli. Pelistä tiedetään, että eräälle espanjalaiselle kuninkaalle annettiin lahjaksi kyseinen peli 1600-luvulla. Sen jälkeen seuraavat merkinnät pelistä löytyvät 1900-luvulta", Gardner painottaa.
Historian hämäristä löytyville peleille pitää usein luoda omat säännötkin, sillä vaikka joistain raunioista löytyisi pelilauta ja -nappulat, niin ohjekirjaa on turha hakea.
"Ur on poikkeus, sillä babylonialaiset olivat kirjoittaneet siitä runon, joka kertoo pelin pelaamisesta - elämän ja kuoleman välisestä matkasta."
Pelit ja pelaaminen kertovat ihmisten elämästä ja eri kulttuureista siinä missä asumukset, esineet tai kirjoitukset.
Esimerkiksi arabeille pelaaminen on ollut sivistyksen ja älykkyyden ilmentymä, kun taas viikingeille pelaaminen on ollut puhdasta ajankulua ja yhdessäoloa.
"Viikingit suosivat noppapelejä, jotka olivat yksinkertaisia pelata ja niitä pelattiin ryhmissä ja ne toimivat erinomaisesti baaripelinä. Viikingit syntyivät, elivät ja kuolivat yhdessä
- heille toveruus oli tärkeää pelatessakin", Lauri Gardner painottaa.