Kaivostoiminnan laajeneminen tuo lähivuosina tuhansia uusia työpaikkoja. Käynnissä oleviin kaivoshankkeisiin investoidaan yli miljardi euroa. Lisäksi lähiaikoina päätetään useiden uusien kaivosten avaamisesta tai laajentamisesta. Toiveikkuus on mannaa suhdannenäkymien heikentämässä yritystoiminnassa.
Viimeksi keskiviikkona kaivosjätti Anglo American kertoi Sodankylän Viiankiaavan maailmanlaajuisesti mittavasta nikkeli- ja kuparilöydöstä. Löydöksestä kaivokseen on vielä pitkä matka, varsinkin kun malmiot sijaitsevat Natura-alueella.
Kaivosyhtiöiden henkilöstön määrän ennakoidaan rikkovan 5 000:n rajan vuoteen 2015 mennessä. Työvoiman tarve on suurimmillaan vuosina 2016-2018. Lisäksi kaivostoiminnan tuore toimialaraportti laskee, että jo parin vuoden kuluttua pelkästään kaivosten rakentaminen työllistää noin 3 300 henkeä. Yhden kaivostyöpaikan arvioidaan synnyttävän 2,5-3,5 muuta työpaikkaa.
Luvut ovat ällistyttäviä, kun otetaan huomioon, että suurin osa metallimalmikaivoksista ja tutkimusprojekteista painottuu Pohjois- ja Itä-Suomeen eli alueille, jotka ovat kärsineet muuttotappiosta, työttömyydestä ja ikääntymisestä vuosikymmeniä. Hiljaiseloon tuomituille paikkakunnille tulee taas elämää.
Satojen, jopa tuhansien uusien työntekijöiden ilmaantuminen kaivospaikkakunnille on suuri mahdollisuus. Tarvitaan asuntoja, kauppoja, kouluja, palveluja ja vapaa-ajanviettomahdollisuuksia. Nämä tekijät ratkaisevat sen, tuleeko työntekijöistä vakituisia asukkaita vai repputyöntekijöitä.
Pohjois-Suomessa on pidettävä huoli siitä, että alueen oppilaitoksissa ja korkeakouluissa on riittävästi koulutuspaikkoja kaivostoiminnan eri alojen tarpeisiin. Näin työpaikat pysyvät kotimaisissa käsissä.
Työvoiman saatavuudessa on ilmennyt paikoitellen ongelmia. Geologeista, kaivosinsinööreistä ja teknikoista on jo pulaa. Sen sijaan kaivostyöntekijöiden työvoimapoliittisiin koulutuksiin on toistaiseksi riittänyt hakijoita.
Taantuman uhatessa uudet työpaikat ja taloudellinen toimeliaisuus otetaan kaikkialla vastaan taputuksin. Asialla on myös kääntöpuolensa.
Kaivostoiminta on rajusti maisemaa ja luontoa muokkaava tekijä. Kaivostoiminnasta aiheutuu monenlaisia ympäristö- ja jäteongelmia. Mikään kaivos ei liioin tuota ikuisesti, vaan tuotannon jälkeen toiminta päättyy ja kaivokset suljetaan.
Pohjoisilla alueilla kaivostoiminnan ja ympäristöarvojen vastakkainasettelu korostuu. Pohjoinen voi olla uusi Klondyke, mutta ei hinnalla millä hyvänsä.
Luonnonvarojen ahmimisen jälkeen jäljelle ei saa jäädä pelkästään saastuneita vesistöjä, rumiksi runneltuja alueita ja myrkkyä tihkuvia jätekasoja.
Pohjois-Suomen luonto- ja matkailuelinkeinot ja kaivostoiminta pitää pystyä sovittamaan yhteen. Kaivostoiminnan on kaikissa vaiheissaan oltava taloudellisesti ja ekologisesti kestävällä pohjalla.