Rokuan kansallispuiston laajennusosassa näkymä on kuin myrskyn jäljiltä. Siirasvaaroilla ja puistoon myöhemmin liitettäviksi suunnitelluilla Natura-alueilla on sahattu nurin tuhansia jykeviä mäntyjä. Puut jäävät niille sijoilleen, lahopuusta riippuvaisten eliöiden ruoka-aitoiksi.
Metsähallituksen suojelubiologi Päivi Virnes kertoo, että puiston vanhaan, Vaalan puolella sijaitsevaan osaan Utajärven puolelta liitetty osa on metsätalousmaata, jossa lahopuuta ei juuri ole.
"Tällaista ennallistamista on tehty Suomessa vielä aika vähän. Rokualla tutkitaankin, miten lahopuusta riippuvaiset hyönteiset ja käävät leviävät uusille alueille. Metsässä on jo pidetty hyönteispyydyksiä."
"Luonnon kannalta alueelle parasta olisi sopiva metsäpalo, mutta sitä emme tietenkään Rokualle toivo. Alue on niin tulen arkaa, ettei siellä uskalleta tehdä edes kulotuksia. Olemme myös raivanneet auki vaarojen etelärinteitä, sillä niiden paahdeympäristöt ovat välttämättömiä eräille harvinaisille lajeille", Virnes kertoo.
Maahan lahoamaan jätetyistä ja pystyyn kelottomaan kaulatuista männyistä ei Virneksen mukaan aiheudu tuholaisvaaraa ympäröiville metsille.
Torni auki
"Lahoavassa männyssä viihtyy tuholaisista lähinnä ytimennävertäjä, mutta se ei yleensä leviä muutamaa kymmentä metriä kauemmas esiintymispaikastaan."
Erikoissuunnittelija Tapani Hoppa sanoo ymmärtävänsä, että komeiden tukkipuiden kaataminen lahoamaan saattaa näyttää rajulta ratkaisulta. Se on kuitenkin monimuotoisuuden kannalta tärkeää.
Vuosien saatossa laajennusosa alkaa muistuttaa vanhaa puiston osaa, jossa on luontaisesti paljon lahopuuta.
"Kansallispuiston laajennussuunnitelmasta on pyydetty kannanottoja, mutta niitä ei ole yleisöltä juuri saatu. Puiston laajennus on sujunut suunnitellusti. Uusia opasteita on asennettu ja seuraavaksi lisäämme palveluvarustusta, kunhan suunnitelma on virallisesti hyväksytty."
Helposti saavutettava Pitkäjärvi saa kodan tai laavun ja Pookivaaran palovartiotorni avataan näköalapaikaksi.
Mikäli rahoitus järjestyy, Keisarintietä ja Kirvesjärven tietä kunnostetaan. Loukkojärven luona harjun päällä oleva laavu siirretään pois rinteen kulumisen ehkäisemiseksi.
Pieni Rokuan kansallispuisto ei ole jäänyt kehittämistoimissa paitsioon, kuten monet muut kansallispuistot. Rokuan valttina on tärkein matkailualueen läheisyys. Rokualla, pääasiassa Kuntokeskuksella ja Rokuanhovissa käyn vuosittain noin 100 000 ihmistä, joista puistossa retkeilee noin viidesosa.
Rokuan alue jakaantuu Utajärven, Muhoksen ja Vaalan kesken. Oulun evankelis-luterilaisella seurakunnalla on siellä suuri kurssikeskus.
Rokuan tunnettuuden eteen tehdään työtä monella saralla. Hiljattain on aloitettu työ ainutlaatuisen alueen saamiseksi osaksi kansainvälistä Geopark-verkostoa.