Pieni nainen työntää raskasta laukkujenkuljetuskärryä pitkin Oulun lentoaseman tiloja. Mukisematta. "Tiitterä", saattaisi hänestä todeta. Hän on yhdysvaltalainen Carolyn Russo, 44, Washingtonissa sijaitsevan Smithsonian kansallisen ilmailu- ja avaruusmuseon valokuvaaja ja kuraattori.
Russo on saapunut Ouluun lauantaina kuvatakseen lentoaseman lennonjohtotornin.
"I love it! It´s so different - Rakastan sitä! Se on niin erilainen", Russo sanoo innostuneena puskiessaan kärryään ulos pyhäpäivän koleuteen.
Sunnuntainen sää ei ole ihanteellinen kuvaamiseen, mutta onnekseen hän ennätti lauantaina kentälle kahteen eri otteeseen ja sai haluamansa.
"Aluksi taivas oli liian sininen. Se oli haitaksi. Palasin iltapäivällä ja odotin, kun aurinko pomppasi esiin. Tarvitsin sen ja pilvien kontrastia."
Sään ei tarvitse olla täysin selkeä, Russo korostaa. "Esimerkiksi lievä sumu voi tuottaa mainion kuvan." Toisinaan hän myös käsittelee kuvaansa kuin se olisi joutunut sumuun.
Siis vähän kuin Casablancan loppukohtauksessa?
Carolyn Russoa naurattaa.
Kuvat kirjaksi
Carolyn Russolla on hanke: kuvata ainakin 50 tornia. "Tällä hetkellä kasassa on 16, jos oikein muistan."
Russo haluaa tallentaa ne, joilla on ilmailuhistoriallista merkitystä. "Olen kuvannut esimerkiksi New Jerseyn tornin vuodelta 1928. Lentoasema oli maamme ensimmäinen kaupalliseen toimintaan rakennettu."
Miksi ihmeessä tornit?
"Ne ovat tärkeitä maamerkkejä, ja torni on yleensä se, minkä matkustaja panee merkille."
Russo harmittelee, miten teknologian kehittyminen on hävittänyt vanhoja lennonjohtotorneja moniaalta. "Ne ovat kauniita ja ne pitäisi säilyttää."
Tarkoituksena ei ole vain, että rakennukset vain dokumentoitaisiin: Carolyn Russo tekee kuvistaan kirjan.
Aiemmin hän on kuvannut ja toimittanut kolme palkittua teosta: ensimmäisen naislentäjistä ja -astronauteista ja toisen ilmailuhistoriallisista esineistä joukossa muun muassa Hindenburgin räjähdyksestä jäänyt teekuppi savutahroineen.
Viimeisimpänä ilmestyi teos, johon Russo kuvasi museon kokoelmissa olevia lentämisen ikoneja - kuten Spirit of St. Louis -kone - epätavallisesta kuvakulmasta tai lähikuvina ja pieninä pintoina.
Suomi on tässä uutuusprojektissa ensimmäinen kuvausmaa USA:n ulkopuolella. Täältä Russo on valinnut kohteikseen Oulun lisäksi Helsinki-Vantaan ja Joensuun. "Kittiläänkin pääsisin, mutta en ole varma venynkö sinne", tiukan vierailuaikataulun hieman uuvuttama Russo kertoo.
Oulun lennonjohtotorni ei näet ole ainoa Suomeen-tuoja. Russo on Suomessa suurlähetystön kutsusta kertomassa Yhdysvaltain kulttuurista: tänä aamuna hän tapaa oululaisia opiskelijoita, jo iltapäivällä kuulijat ovat helsinkiläisiä.
JFK kuin kukko
Sunnuntaiaamuna edellispäivän otoksista on muokattuina jo joitain, lähinnä siksi, että Carolyn Russo haluaa näyttää otteen Oulun-tuloksista Oulun-luennollaan. "Tämä on vasta työversio", hän tähdentää klikaten tietokoneensa ruudulle auki kuvatiedoston.
Ymmärrän nyt vähän paremmin, miten Russo saattoi todeta tornistamme "I love it". Sinisen ja teräksenvärisen materiaalin kontrasti on häivytetty pois. Tilaa ilmaisulle saavat tornin puhtaat rakenteet, sen linjat, ja nyt kontrasti tulee valon ja pilvien väliseen vuorovaikutukseen.
"Tämä kuva on yksi parhaimmista tähänastisista."
JFK:n kansainvälisen terminaalin torni on hänen otoksessaan kuin suuri kukon pää helttoineen kaikkineen. Dullesin lentokentällä Eero Saarisen suunnittelema torni on sekin saanut ikuistettuna uljaamman muodon.
"Otan kuvista liiat värit pois. Haluan rakenteen näkyviin. Tästä ei tule kokoelmaa tyyliin ´nätit majakat´."
Ensin tulee kirja, työnimeltään Skywards - Taivasta päin, sitten on vuorossa näyttely. Näin Russo on tavannut toimia. Näyttely saattaa kiertää vuosienkin ajan: esimerkiksi naispilotteja nähtiin laajalti seitsemän vuoden ajan.