Jäähallin seinustalla seisoskelleiden kahden veteraanin juttu alkoi siitä, kun sodankyläläinen Matti Aikio sanoi torniolaiselle Olavi Brusilalle, että "sulla on saman värinen parta kuin mulla". Ei se enempää tarvitse. Siitä se juttu lähtee luistamaan.
Aina juhla on pitämisen väärti, mutta ilman vanhoja ja uusia kavereita suurikin veteraanijuhla jäisi anniltaan pieneksi. Vuosien mittaan sotien veteraanit ovat tottuneet komeisiin puheisiin ja ruokaa ja kahvia saisi kotonakin. Mutta kun siihen ynnätään kohtalotoverit, vanhat muistelukset ja tarinat, paketista tulee mahtava juttu.
"Jos näille ei tule, paljosta jää vaille", miehet todistavat. Puhe on seinän takana alkamassa olevasta veteraanien vuotuisjuhlista suurimmasta, kansallisen veteraanipäivän valtakunnallisesta pääjuhlasta.
Tornion jäähalliin on järjestetty 2 500 istumapaikkaa, jotka kaikki täyttyvät ja läsnäolijoista jokainen on jonkun kaveri. Jokaiselle tarinalle löytyy naapurilta jokin jatko, vaikka raatauskaveria ei olisi edes koskaan ennen nähnyt.
Myös arvo ja arvovalta on maan kunniakansalaisten juhlassa maksimissaan. Vieraana on presidentti Tarja Halonen ja paikalla on myös puolustusvoimien ja kirkon korkein johto.
Kansallista veteraanipäivää on vietetty kahden vuosikymmenen ajan Lapin sodan päättymisen vuosipäivänä. Keskiviikkona sodan päättymisestä oli kulunut tasan 60 vuotta.
Kasvoiltaan uurteisen yleisönsä edessä juhlapuhuja, Kansaneläkelaitoksen pääjohtaja Jorma Huuhtanen maalaa, kuinka veteraani-ikäpolven matkakertomus vaikuttaa uljaalta ja komealta.
Veteraanisukupolvi kun havaitsi jo varhain, että hyvä yhteishenki ja usko oman asian oikeutukseen "auttavat painavien fyysisten, henkisten ja sosiaalisten matkalaukkujen kantamisessa".
Huuhtanen lainaa vuoden takaista Kansanterveyslaitoksen tutkimusta, jonka alustavien tulosten mukaan moni asia on runsaan vuosikymmenen aikana korjaantunut, kuten veteraanien terveydentila ja kuntoutuksen saatavuus.
Silti erityisesti kotiavun tarve on suuri ja omaishoito yleistä. Se on myös ongelmallista, koska usein sairas ja huonokuntoinen puoliso hoitaa toista samassa tilassa olevaa.
Omaishoito on Huuhtasen mukaan jäänyt muusta huollosta ja hoidosta irralliseksi. Siinä on hänen mielestään kohtuutonta tiedon puutetta, tukitoimien sattumanvaraisuutta ja arvostuksen vähäisyyttä. Huuhtanen heittää myös keski-iältään yli 80-vuotiaalle veteraaniväestölle haasteen, jossa on tekemistä nuoremmillakin.
"Eräät yliopistotutkijat ovat korostaneet onnellisuuden merkitystä. Sitä kannattaa tavoitella. Se sisältää varmuuden, itsekunnioituksen, itsensä toteuttamismahdollisuuden - kyvyn rakastaa ja tulla rakastetuksi."
Juhlan järjestäjät ovat varautuneet konkreettisemman avun antamiseen. Maastopukuun sonnustautunut reserviläinen taluttaa jo toista kertaa huonojalkaista veteraania vessaan. Kumpikin kulkee pystypäin. Ei mitään hävettävää.
