Apulaisylilääkäri Markku Kaipainen pitää Imatran kirkkoherran Olli Saarenesiintuloa hyvin poikkeuksellisena. Saari kertoi viime viikolla jäävänsä virkavapaalle sukupuolen korjaushoidon vuoksi.
Kaipainen johtaa Hyksin psykiatrian klinikan asiantuntijaryhmää, joka vastaa sukupuolenkorjaukseen tulevien potilaiden tutkimuksista ja hoidosta. "Meillä on ollut kirkon työntekijöitä hoidossa ennenkin, mutta he eivät ole pitäneet ääntä itsestään."
Sukupuolenkorjaukset on Suomessa keskitetty Helsingin ja Tampereen yliopistollisiin sairaaloihin. Potilasmäärät ovat viime vuosina kasvaneet rajusti. Hoitoon pääsyä on jonotettava yli vuosi.
Kaipaisen mielestä potilastulva ei ole pelkkää sattumaa tai normaalia vaihtelua. "Se johtuu ainakin osaksi yleisestä heränneisyydestä. Varsinkin nuoret ovat entistä valveutuneempia ja tietävät, mitä he haluavat.
Suurin osa kärsii omissa oloissaan
Vuonna 2006 Hyksiin tuli alle 30 potilasta sukupuolenkorjaukseen. Viime vuonna heitä oli 70, ja tänä vuonna määrä nousee yhä. Tampereelle tulee noin 30 potilasta vuodessa.
Hoitoresursseissa ollaan jo äärirajoilla, eikä lisäystä ole luvassa.
Jonossa olevat potilaat ovat jäävuoren huippu. Kaipaisen mukaan Suomessa on useita tuhansia transsukupuolisia henkilöitä, joista suurin osa kärsii hiljaa omissa oloissaan.
Entä jos kirkkoherra Saaren rohkaisemana klinikkaan tulee äkkiä sata tai kaksi sataa uutta potilasta?
"No, sitten he vain jonottavat", Kaipainen sanoo apeasti.
Potilaita tulee Hyksiin ja Tayksiin lääkärin lähetteellä kaikkialta Suomesta. Heitä tulee myös pohjoisesta, mutta Oysin psykiatrian klinikassa heitä ei ole tavattu nimeksikään.
"Voin laskea heidät yhden käden sormilla", poliklinikalla yli kymmenen vuotta työskennellyt psykiatrian erikoislääkäri Pirjo Akila kertoo.
"Heidän ei edes tarvitse tulla tätä kautta, sillä he voivat saada lähetteen terveyskeskuslääkäriltä tai työterveyshuollosta. On ehdottoman hyvä, että hoito on keskitetty, sillä sukupuolenkorjauksessa liikutaan hyvin herkällä alueella, ja hoito on vaativaa."
Lääketiede ei tunne syytä
Transsukupuolisia miehiä, naisia ja lapsia on kaikissa kulttuureissa, kaikissa ikäryhmissä ja sosioekonomisissa luokissa. Potilas voi olla kuka tahansa tavallinen ihminen: naapuri, työtoveri, lähihoitaja, opettaja, kaupan myyjä, lapsen luokkatoveri.
Hän voi olla oman seurakunnan sielunpaimen tai islamilaisesta kulttuurista tuleva maahanmuuttaja.
Lääketiede ei tunne transsukupuolisuuden syytä, mutta nykykäsityksen mukaan sen taustalla on jokin sikiökauden kehityshäiriö.
Potilaita yhdistää syvä tunne ja tietous kuulumisesta toiseen sukupuoleen kuin siihen, johon he ovat syntyneet. Tunne on useimmilla hyvin vahva jo varhaisessa lapsuudessa, osalla se selkiintyy nuoruudessa tai aikuisiässä.
Tämä aiheuttaa voimakasta sisäistä ristiriitaa ja ahdistusta. Monet tuntevat häpeää ja inhoa fyysisen sukupuolensa ulkoisia tunnusmerkkejä kohtaan. Mies voi inhota karvoitustaan, penistään ja kiveksiä ja nainen yrittää latistaa rintojaan.
"Tämän vuoksi on tehty itsemurhia", Markku Kaipainen sanoo ja muistelee miespotilasta, joka oli kertonut pidelleensä jo käsissään tappavaa lääkeannosta, mutta oli viime hetkellä perääntynyt ja päättänyt hakeutua sukupuolenkorjaukseen.
Hoito ei onnistu psykoterapian keinoin
Sairaus tai psyykkinen häiriö transsukupuolisuus ei ole. Virallisessa diagnoosiluokituksessa se tosin kuuluu psykiatrian piiriin, koska sille ei ole löytynyt täsmällisempää luokkaa.
Transsukupuolisuuden hoito ei onnistu psykoterapian keinoin. Psykoterapia voi lievittää ahdistusta ja masennusta, mutta vain sukupuolenkorjaus lopettaa kärsimyksen ja tuo mielenrauhan.
Nykyisin ei puhuta sukupuolenvaihdosta, koska potilaat eivät koe vaihtavansa sukupuolta vaan saavansa hoitoa, jossa heidän fyysinen kehonsa korjataan vastaamaan heidän sukupuolista identiteettiään.
Hoito pitkä, raskas ja monivaiheinen
Sukupuolta ei voi korjata yhdellä operaatiolla kuten viallista sydäntä tai tukkeutunutta sepelvaltimoa. Hoito on monivaiheinen, pitkä ja raskas sekä potilaalle että hänen perheelleen ja läheisilleen. Noin kolmasosalla potilaista on lapsia.
Puoli vuotta kestävän diagnoosivaiheen jälkeen alkavat hormonihoidot ja tosielämäksi kutsuttu vaihe, jossa monet vaihtavat etunimen arkisen asioinnin helpottamiseksi. Potilaita tuetaan ja kannustetaan avautumaan läheisilleen ja ympäristölleen ja kertomaan asiasta töissä ja vapaalla. Heidän toivotaan pukeutuvan ja elävän niin kuin he haluaisivat elää ja toimia sukupuolen korjauksen jälkeen.
Miehiä hoidetaan estrogeenilla ja antiandrogeenilla, jolloin parrankasvu ja karvoitus vähenevät, rinnat kasvavat ja rasvakudos lisääntyy lantiolla, reisissä ja pakaroissa. Lisäksi voidaan joutua korjaamaan äänihuulia ja pienentämään aataminomenaa. Osalle laitetaan rintaimplantit.
"Jos mies on päässyt kasvamaan isoksi ja romuluiseksi, saatetaan tarvita kasvokirurgiaa ja muita kalliita toimenpiteitä, jotka moni potilas maksaa itse. Palvelujärjestelmä ei ymmärrä, että kysymys ei heillä ole kosmeettisesta hoidosta", psykiatrian erikoislääkäri Aino Mattila Taysista kertoo.
Naisia hoidetaan testosteronilla, joka madaltaa ääntä, lisää karvoitusta ja vahvistaa ja muokkaa kehon rasva- ja lihaskudosta maskuliiniseksi. Myös kuukautiset loppuvat. Rinnat poistetaan kirurgisesti.
Hormonihoidot eivät ole riskittömiä. Uhkana ovat esimerkiksi veritulppariskin kasvu ja maksavauriot sekä lihominen ja siitä johtuvat terveyshaitat.
Tosielämän vaihe kestää vuoden, jonka päätyttyä arvioidaan, onko potilas hyötynyt hoidoista ja haluaako hän virallistaa sukupuolen.
Jos kaikki edellytykset täyttyvät, potilas voi jatkaa viimeiseen, kolmanteen vaiheeseen, eli sukuelinkirurgiaan. Leikkaukset on keskitetty Töölön sairaalan plastiikkakirurgiselle osastolle.
Hoito aina yksilöllinen
Naisen hoito mieheksi on teknisesti monimutkaisempi kuin päinvastoin. Naiselta on yleensä tässä vaiheessa jo poistettu kohtu ja munasarjat. Jos potilas haluaa, hänelle voidaan tehdä hänen omista kudoksistaan proteesin avulla "penis", joka mahdollistaa yhdynnät.
"Penikseen saadaan tuntoherkkyys, ja se toimii , kun proteesiin pumpataan ilmaa", Markku Kaipainen kertoo.
Naisen sukupuolen korjaaminen vaatii yleensä useiden leikkausten sarjan. Kaikki eivät halua ryhtyä siihen heti, vaan odottavat joskus useita vuosia. Osa ei lähde lainkaan sukuelinten kirurgiseen muovaamiseen.
Mieheltä poistetaan kivekset, ja kivesten ja peniksen ihosta muotoillaan vagina ja klitoris. Myös näissä leikkauksissa pyritään säilyttämään hermoradat niin, että tuntoherkkyys säilyy.
"Hoito ei ole helpompi tai vaikeampi suuntaan taikka toiseen. Hoito on aina yksilöllinen. Jos on sata potilasta, on sata erilaista hoitoa", dosentti Aila Tiitinen Hyksistä toteaa.
Jotkut jonoihin tuskastuneet miehet ovat käyneet omin kustannuksin ja omalla riskillä korjausleikkauksessa Thaimaassa, jossa leikkaus maksaa 15 000 euroa.
Suomessa yhden potilaan hoito maksaa yhteiskunnalle kaikkine vaiheineen useita kymmeniä tuhansia euroja. Monet potilaat joutuvat vielä hankkimaan kalliita lisähoitoja omilla rahoillaan.
"Potilaat ovat pääsääntöisesti erittäin tyytyväisiä, kun pääsevät elämään omassa sukupuolessaan. Tyytyväisyys on yleensä sitä parempi, mitä nuorempana hoidot on aloitettu", Aino Mattila kertoo.
Tuoreessa tutkimuksessa tyytyväisiä oli 92 prosenttia. Kahdeksan prosenttia suhtautui neutraalisti, mutta heistäkin ani harva katui sukupuolen korjausta.
Suuressa saksalaisessa aineistossa vain 0,4 prosenttia halusi palata takaisin entiseen sukupuoleensa.