Suomen yleisurheilujoukkue on kahtena edellisenä vuonna tullut arvokisoista kotiin tyhjin käsin. Pariisin MM-kisat (2003) ja Ateenan olympialaiset (2004) ovat lajissaan ensimmäiset mitalittomat kisat suomalaisille.
Lähtökohdat MM-kotikisoihin ovat vähintään mielenkiintoiset. Helsingin Olympiastadionilla suomalaiset urheilevat veitsi kurkulla. Kotiyleisön silmien alla ei ole varaa töpätä.
"Me olemme muiden lajien kanssa erittäin aggressiivisessa kilpailutilanteessa elintilasta. Kotikisat ovat antaneet meille vähän lisää peliaikaa", Suomen Urheiluliiton huippu-urheilujohtaja Jarmo Mäkelä sanoo.
"En edes uskalla leikitellä sellaisella ajatuksella, että jäisimme Helsingissä ilman mitalia."
Mäkelän mukaan elokuiset MM-kisat ovat monella tapaa tuhannen taalan paikka suomalaiselle yleisurheilulle. Ennen muuta pelissä on uskottavuus.
"On se `Onec in the lifetime` -mahdollisuus myös urheilijoille. Toista mahdollisuutta kilpailla arvokisamitaleista kotiyleisön edessä ei tule", Mäkelä toteaa.
Kuortaneella yleisurheilijoiden kauden avausleirillä puhuneen huippu-urheilujohtajan mukaan MM-kisoissa ykkösjuttu on ilman muuta urheilullinen menestys. SUL tavoittelee kisoista yhtä mitalia.
"Lisäksi pitäisi saada neljä urheilijaa pistesijoille (kahdeksan parhaan joukkoon) ja kahdeksan urheilijaa sijoille 9.-16. Se on aika kova mutta realistinen tavoite", Mäkelä listaa.
Keskinkertaisuuden
kierteestä ulos
Ateenan ja Pariisin kisoissa suomalaisten urheilijoiden yleisilme oli vaisu. Suurin osa urheilijoista vetäisi lajinsa läpi rutiinitasolla ja osa onnistui alittamaan oman tasonsa kesän tärkeimmässä paikassa.
Mäkelän mukaan keskinkertaisuuden kierteestä on pyritty tietoisesti pääsemään ulos. Ongelmaan on haettu eväitä psyykkisestä valmennuksesta ja entistä tarkemmasta kilpailusuunnittelusta. Helsingissä homman pitäisi simahtaa.
"Tarkoitus on, että urheilijoilla on henkinen ja fyysinen ruuti kuivaa vielä elokuussa."
Yleisurheilun terävin kärki on treenannut kohti kotikisoja erityisprojektin alla. Rahaa on ollut käytössä vuositasolla noin 200 - 250 000 euroa tavallista enemmän. Tuohta on palanut leiritykseen ja harjoittelun tukitoimien varmistamiseen.
"Olemme pyrkineet vastaamaan rahalla urheilijoiden tarpeisiin", Mäkelä sanoo mutta muistuttaa, ettei raha ole ainoa - eikä edes tärkein autuaaksi tekevä asia.
"Henkisellä puolella olemme tehneet ison hyppäyksen. Kaikki kiteytyy tuohon `Onec in the lifetime` -ajatukseen."
Kotikisojen
monet edut
Urheiluliitossa kesän MM-kisojen valtiksi lasketaan myös kotikenttäetu.
"Olympiastadion on helvetin kova kattila. Sen tuoma lisätsemppi ja kannustus pitää käyttää hyväksi", liiton puheenjohtaja Ilkka Kanerva maalailee.
Jo yksin yleisurheilun arvokisojen historiasta löytyy tukea puheille kotikenttäeduista. Helsingin EM-kisoissa (1971 ja 1994) ja MM-kisoissa (1993) suomalaiset iskivät näyttävästi mitalikantaan.
"Mutta överiksikään ei saa mennä: koko kesän kestävän suuren tavoitteen alle on vaara murskautua", Mäkelä muistuttaa.
Kotikenttäedussa Suomen joukkuetta auttaa kisojen järjestelyorganisaatio. Kotiin päin on tarkoitus vetää niin paljon kuin säännöt ja reilun pelin henki sallivat.
"Kisakylässä suomalaiset pyritään majoittamaan yhden hengen huoneisiin. Kaikkien urheilijoiden henkilökohtaisille valmentajille hommataan sellaiset laput kaulaan, että he pääsevät vapaasti tekemään työnsä niin hyvin kuin mahdollista", Mäkelä luettelee.
"Stadionin taustamusiikkikin valitaan meidän urheilijoidemme maun mukaan."