Teollisuuden työnantajat yllättivät hallituksen ja muut työmarkkinajärjestöt täysin maanantaina ilmoittamalla, ettei tuloneuvottelujen aloittamiselle ole edellytyksiä. TT ei ole vetänyt yli kymmeneen vuoteen yhtä tiukkaa linjaa kuin nyt.
Ensimmäiset merkit teollisuuden edunvalvonta-asenteen kiristymisestä näkyivät jo elokuussa Oulussa, jossa järjestön pkt-valiokunta piti kesäkokouksensa. TT:n puheenjohtaja Heikki Pentti epäili keskitetyn tulosopimuksen mahdollisuuksia nykytilanteessa. Varapuheenjohtaja Pekka Sairanen kritisoi puolestaan voimakkaasti talous- ja elinkeinopolitiikkaa.
Teollisuuden tiukentunut asenne tuo mieleen yli kymmenen vuoden takaiset "saatanallisten säkeiden" ajat, joskin vain etäisesti. Teollisuus ei aristellut kertoa maanantaina suorasukaisesti, mitä se ajattelee palkansaajajärjestöjen tulopoliittisista puheista. Ne ovat TT:n mielestä niin kovia, ettei se pidä neuvottelujen aloittamista tässä vaiheessa mahdollisena. TT:n linjauksen tekee kovaksi se, että nyt on menossa vasta neuvottelujen tunnusteluvaihe ja kaikki muut järjestöt ehtivät jo ilmoittaa halustaan aloittaa neuvottelut.
TT:n työvaliokunta päätti kannastaan sunnuntai-iltana. Silloin sillä ei vielä ollut tiedossa, että pääministeri Paavo Lipponen oli suunnitellut ensi perjantaiksi työmarkkinaneuvottelujen näyttävää avauskierrosta. Lipposen aikataulu meni uusiksi. Tilaisuus poistettiin hänen kalenteristaan.
Suoria yhtäläisyysmerkkejä laman alkuun on kuitenkin turha vetää, sillä vuonna 1991 teollisuus sukelsi kuin kivi menetettyään täysin kilpailukykynsä. Teollisuuden korkein johto pakotti silloin palkatut edunvalvojansa jyräämään ammattiyhdistysliikettä, hallitusta ja Suomen Pankkia voimaperäisemmin kuin koskaan ennen tulopolitiikan kaudella. Nyt teollisuuden kilpailukyky ja kannattavuus ovat suhteellisen hyvässä kunnossa, mutta teollisuus pelkää, että palkansaajajärjestöt yrittävät ajaa tulosopimukseen sellaisia laadullisia elementtejä, joita se ei voi hyväksyä missään oloissa, ja yrittävät lypsää niiden päälle vielä palkankorotuksia, joita se ei hyväksy.
On tärkeää huomata, ettei TT kieltäytynyt aloittamasta tuloneuvotteluja. Se totesi vain, ettei niihin ole edellytyksiä tällä hetkellä. TT:n hallitus arvioi asiaa uudelleen ensi viikon torstaina ja odottaa saavansa siihen mennessä lisätietoja siitä, mitä palkansaajajärjestöt haluavat. Ongelma on vain siinä, asettiko TT liian kovat ennakkoehdot neuvottelujen aloittamiselle. Ay-liikkeen pitäisi tinkiä linjauksistaan jo ennen neuvottelujen alkua. Sellainen ei ole ollut tapana.
TT haluaa antaa selvästikin shokkihoitoa ammattiyhdistysliikkeelle ja koko yhteiskunnalle. Valittu menettelytapa on suorasukaisuudessaan samantapainen kuin 1991, joskin shokin aste on huomattavasti lievempi kuin silloin. Mutta niin on aikakin. Talous kasvaa yhä, joskin kituliaasti.
Pieni shokkihoito ei olekaan pahitteeksi. Suomi on siirtynyt hitaan kasvun kauteen, mutta se ei näy puheissa ja asenteissa. Palkansaajajärjestöjen laatuvaatimukset ovat kovempia kuin aikoihin. Varsinainen ongelma on sanallisesti ilmaistuissa palkankorotusaikeissa. Jotkut järjestöjohtajat ovat sanoneet, että palkankorotusten pitää nousta suuremmiksi kuin viime kerralla.
Ajatus on nurinkurinen. Korotukset pitää mitoittaa taloudellisen tilanteen mukaan. Työttömyys uhkaa kääntyä nousuun ja kasvu on hidasta. Näissä oloissa kuuluu pitää kieli keskellä suuta palkkapuheissa ja palkankorotusvaatimuksissa.