Maailman kaikkien aikojen laajin uhrintunnistusoperaatio Kaakkois-Aasian tsunamialueella läheni Suomen osalta päätepistettä, kun viimeiset kaksi suomalaista tunnistajaa palasivat Thaimaasta.
Kateissa on yhä viisi suomalaista uhria, joista neljä on lapsia. "On hyvin mahdollista, että 1-3 suomalaisvainajaa pystytään vielä löytämään", arvioi alueella yli vuoden työskennellyt rikoskomisario Ismo Kopra.
Thaimaassa 600 uhria odottaa vielä tunnistamista. "Työtä helpottaa se, että kaikki ovat nyt samalla alueella, saman aidan sisällä 30 kylmäkontissa, moneen kertaan laskettuina ja tarkistettuina. Jos vainajien joukossa on suomalaisia,voin sanoa varmuudella, että aikanaan heidät tunnistetaan", Ismo Kopra totesi keskusrikospoliisin tiedotustilaisuudessa keskiviikkona.
Tunnistamista johdetaan helmikuun loppuun saakka Bangkokista, jossa työskentelee 27 kansainvälistä ja 70 paikallista tutkijaa. Maaliskuun alussa vastuu siirtyy Thaimaan oikeusministeriölle. Pohjoismaisen ryhmän työtä jatkavat suomalaisten kotiuttamisen jälkeen Ruotsi ja Norja.
Seuraava onnettomuus
jälleen erilainen
Vaikka suomalaisuhrien tunnistaminen onnistui poikkeuksellisen hyvin, tsunamikatastrofi paljasti myös puutteita keskusrikospoliisin uhrintunnistusyksikössä.
"Yksikkö on tämäntyyppiseen operaatioon täysin riittämätön. Verkostoa on kehitettävä myös hallinnollisesti. Tämä ei ole vain yhden maan asia, sillä Suomi on Interpolin kautta mukana kansainvälisessä kehittämistyössä. Seuraava suuronnettomuus on valitettavasti jälleen erilainen, ja siksi on pidettävä yllä joustavuutta ja kykyä sopeuttaa toimintaa uusiin olosuhteisiin", rikosylitarkastaja Björn Weckström sanoi.
Tsunamin uhrien tunnistamisessa ei Weckströmin mukaan pärjätty Estonian onnettomuudesta kertyneillä kokemuksilla. Thaimaassa vaikeinta oli lasten tunnistaminen. "Aikuisten tunnistamiseen oli helppo saada esimerkiksi hammaskarttoja, mutta pienistä lapsista niitä ei ole. Pienten sormenjälkien etsiminen kodeista, kouluista ja päiväkodeista oli vaativa ja raskas vaihe kaikille osapuolille."
Kaikki vainajat
samanarvoisia
Thaimaassa uhrien tunnistaminen tapahtui Interpolin tiukan käsikirjan mukaan. Kansainvälisessä ryhmässä työskenteli asiantuntijoita noin 40 maasta, mutta mikään ryhmä ei saanut etsiä vain omia uhrejaan.
Jos maa ei suostunut noudattamaan Interpolin käsikirjaa, se suljettiin ulos operaatiosta. "Kun ihminen on peltipöydällä tukittavana, sillä ei ole merkitystä, mistä maasta vainaja on. Alkupäivinä vainajien keräysalueilla vallitsi kaaos. Temppelin pihalla, yli tuhannen vainajan keskellä sitä mietti hetken aikaa, voiko työstä tulla mitään järkevää lopputulosta", Ismo Kopra kertoi.
Työ oli fyysisestikin raskasta kosteassa ja kuumassa ilmastossa, jossa lämpötila katoksen varjossa nousi lähelle 50 astetta.
"Henkisen puolen kestämisessä auttoi ystävällinen thaimaalainen kulttuuri ja se, että Suomen ydinryhmä ei ollut ensimmäistä kertaa mukana tunnistustyössä. Vilkuilimme toinen toisiamme, ja kuin joku alkoi uupua, keksimme keinon, jolla kaikki jaksoivat loppuun saakka. Lisää virtaa saimme siitä, että olimme hakemassa suomalaisia kotimaahan ja tiesimme, kuinka tärkeää omaisille on saada läheisensä kotiin", Kopra kertoi.
Suomalaiset uhrit tunnistettiin paikan päällä kahteen kertaan ennen arkun lähettämistä kotimaahan. "Halusimme itse käsitellä suomalaisuhrit ja sulkea omin käsin arkut ja saattaa ne koneeseen. Jos reitti kulki Bangkokin kautta, kaksi virkapukuista suomalaispoliisia seurasi mukana varmistamassa, että oikeat arkut menivät oikeaan koneeseen."
Ismo Kopra kertoi Suomeen palattuaan pitävänsä ensiksi lomaa, jota on rästissä monelta vuodelta. "Aion karata Kainuun korpeen."