Vuosi 2005 oli Suomen Punaisen Ristin historiassa monella tavalla merkittävä vuosi. SPR:n jäsenmäärä kasvoi ensimmäistä kertaa viiteentoista vuoteen, kun lähes 4 000 suomalaista liittyi jäseneksi lähes 130 vuotta sitten perustettuun järjestöön.
Suomalaiset myös lahjoittivat Suomen Punaisen Ristin keräyksen kautta Aasian tsunamiuhreille ennätykselliset 26 miljoonaa euroa.
Reilu vuosi tsunamin jälkeen SPR:n viestintäjohtaja Hannu-Pekka Laiho puhuu valtavasta yhteydenottojen tulvasta, kun lukemattomat suomalaiset ottivat katastrofin jälkeen yhteyttä ilmaistakseen halunsa auttaa, tehdä jotain konkreettista.
Monet myös ilmoittautuivat halukkaiksi lähtemään vapaaehtoistyöhön katastrofialueelle.
"Siinä sai monesti olla kieli keskellä suuta: kuinka saada ihmiset ymmärtämään, heitä loukkaamatta, että myös vapaaehtoisten on oltava ammattilaisia, joilla on kokemusta ja koulutusta katastrofialueilla työskentelystä."
SPR:n rooli katastrofitilanteissa ja niiden hoidossa on Laihon mukaan hyvin monitasoinen. Paitsi avun antamista ja organisoimista, Punaisen Ristin tekemä työ on myös tiedottamista.
Laiho itse kuvailee Punaista Ristiä kärsineiden ihmisten edustajaksi ja puolestapuhujaksi. "Käyttökelpoinen määritelmä voisi olla myös humanitaarisen sektorin uutistoimisto, joka tuo esille avun tarpeessa olevan ihmisen näkökulman."
Viestintäjohtajana Laiho sai kuluneen vuoden aikana vastata lukuisiin kysymyksiin avun perille menosta. Monet halusivat tietää, miksi kaikkia keräysvaroja ei vielä vuosi onnettomuuden jälkeen ollut käytetty jälleenrakennukseen.
"Miksi-kysymyksiin on kyettävä antamaan tyydyttävä vastaus. On tärkeää, että ihmiset ymmärtävät, millainen mittavan avustusoperaation dynamiikka on."
Tärkeintä on Laihon mukaan se, että paikalliset ihmiset saadaan mukaan jälleenrakennustyöhön. Tehokkainta mahdollista apua on auttaa katastrofin uhreja itse rakentamaan uuden elämänsä rakennuspalikat.
"Tämä ei tapahdu vuodessa tai kahdessa. SPR:n avustustyö tsunamialueella jatkuu aina vuoteen 2010 saakka."
Median tapa käsitellä tsunamia ei saa Laiholta pelkästään mairittelevia arvosanoja. Julkisuudessa katastrofi elää tietyn ajan, sitten se unohdetaan. Monesti toimittajat tulkitsevat asioita virheellisesti silkkaa tietämättömyyttään.
"Lööpit vaikuttavat ihmisten mieliin. Täytyisi pohtia, miten ne vaikuttavat lukijaan, onko hän niille valmis."
Lähes 30 vuoden omakohtainen kokemus toimittajan työstä sekä katastrofialueilta ovat Laihon mukaan olleet suureksi avuksi nykyisessä tehtävässä.
Ensimmäisen kerran nuori toimittaja Laiho raportoi katastrofialueelta Kamputsean kansanmurhasta jo 1970-luvulla. "Silloin en edes tiennyt, mitä odottaa."
Sittemmin myös kokemukset Etiopian nälänhädästä ja Bosnian sodasta ovat opettaneet. Ne ovat vaikuttaneet myös Laihon omaan tapaan ajatella elämästä.
"Elämä voi heitellä ihmistä äkkiarvaamatta. Kosovolaisen ylilääkärin pudotus sairaalan ylimmältä pallilta pakolaisleirille pellon laitaan on raju", Laiho kuvaa.
Kunnioitettavaan ikään ehtineen järjestön tekemää työtä tarvitaan yhä edelleen. Muuttuneen maailman mukana tosin ovat muuttuneet myös SPR:n merkitys ja haasteet.
Laihon mukaan järjestöllä riittää työnsarkaa erityisesti maahanmuuttajien kotouttamisessa. "Valitettavasti suomalaisten asenteissa on vielä paljon tehtävää."
Tällä hetkellä SPR:n toiminnan painopisteitä ovat humanitaarisen avun lisäksi etenkin nuorisotoiminnassa suvaitsevaisuus ja kansainvälisyyskasvatus.
Seuraavan kerran linjauksia asetetaan 7.-8. kesäkuuta 2008 Oulussa pidettävässä yleiskokouksessa.