Pappien ja poliisien yhteiset kokemukset tsunami-katastrofin hoidossa on koottu kirjaksi. Kirja on tarkoitettu ensisijaisesti kriisityön koulutuksen ja oppimisen pohjaksi sekä niille, joita tsunami on koskettanut. Kirkkohallituksen kustantama kirja julkistettiin torstaina Helsingissä.
Poliisit ja papit tsunamityössä -kirjassa tsunamin kokeneet auttajat kirjoittavat omista kokemuksistaan katastrofin aikana ja sen jälkeen. Yksi tärkeä teema on viranomaisyhteistyön sujuminen: auttajat korostavat ennen kaikkea ammattitaidon merkitystä poikkeuksellisissa kriisiajan oloissa.
Keskinäinen luottamus tärkeää
Saumattoman viranomaisyhteistyön edellytyksinä nähtiin lisäksi poliisin ja kirkon pitkä yhteinen historia erilaisissa kriisitilanteissa. Myös Estonia-katastrofin toiminnan koettiin opettaneen tapoja tehdä yhteistyötä eri virnaomaisten välillä.
Erittäin tärkeänä nähtiin myös viranomaisten keskinäinen luottamus.
"Kaikki, mitä keskenämme sovimme, myös piti. Koskaan ei tarvinnut ihmetellä, epäillä tai olla epävarma ", kiitteli poliisin toimintaa rovasti Kirsti Aalto, joka oli ottamassa vastaan vainajia ja tapaamassa omaisia Helsinki-Vantaan lentokentällä. Vastaanottoseremonia vietiin läpi Helsinki-Vantaan lentoasemalla 43 kertaa.
Vaitiolovelvollisuus vaikeutti
Auttamistyön yhtenä ongelmana koettiin kuitenkin viranomaisten toimintaa rajoittava vaitiolovelvollisuus: poliisi ei saanut luovuttaa esimerkiksi uhrien tietoja kirkon työntekijöille omaisten auttamista varten.
"Tätä asiaa pitäisi kehittää tulevaisuudessa parempaan suutaan", poliisiammattikorkeakoulun yliopettaja, psykologi Lasse Nurmi arvioi. Hän oli tsunamin yhteydessä vastuussa poliisin omaishoidon ryhmän kokoamisesta. Ryhmään valittiin neljä vapaaehtoista, kokenutta ja kuolemansyyntutkintaan erikoistunutta poliisia. Heidän tehtävänsä oli pitää yhteyttä uhrien omaisiin.
Omaisyhdystoiminta oli poliisin uhrintunnistustyössä uusi toimintatapa. Sen myötä omaiset ja poliisit tulivat toisilleen tutuiksi. Lisäksi omaisten oli toiminnan ansiosta helpompi lähestyä viranomaisia.
"Yhteydenotto omaisiin oli kokeneellekin poliisille erittäin vaativa tehtävä. Mietimme usein, mitä osaamme sanoa useita läheisiään menettäneelle. Omaisyhdyspoliisin työtä ei voi tehdä virkamiesmäisesti, vaan myös sydämellä", omaisyhdyspoliisina toiminut rikosylikonstaapeli Jorma Hautala sanoo.
Auttajakin tarvitsee apua
Suomen Lähetysseuran pastori ja kriisiterapeutti Janne Hassinen korostaakin, että myös auttajat tarvitsevat apua. Kriisitilanteessa työskentelevät altistuvat voimakkaalle psyykkiselle kuormitukselle. Ilman myötäelämistä auttaminen on kuitenkin mahdotonta.
"Psyykkinen työskentely tunteiden läpikäymiseksi on ensiarvoisen tärkeää jaksamisen kannalta. Kriisin lisäksi myös yksityiselämän ongelmat voivat yllättää auttajan silloin, kun koko kaikki huomio on kiinnittynyt työhön", Hassinen korostaa.
Hänen mukaansa työntekijöiden jaksamista äärimmäisissä kriisitilanteissa auttavat muun muassa selkeä johtajuus sekä selvästi määriteltävät työtehtävät. Selvärajainen vastuualueiden määrittäminen auttaa myös eri organisaatioiden työtehtäviä järjestettäessä.
Kirjaa Poliisit ja papit kriisityössä (toim. Kirsti Aalto--Jorma Hautala--Niko Rantsi) voi tilata sähköpostilla osoitteesta julkaisumyynti@evl.fi.
