Venäjällä vietettiin eilen kansallista surupäivää alkuviikosta alas ammutun sotilashelikopterin uhrien muistoksi. Venäläisten pahin sotilaallinen katastrofi toisessa Tshetshenian sodassa merkitsi ainakin 116 ihmisen kuolemaa. Ydinsukellusvene Kurskin turmassa menehtyi kaksi vuotta sitten 118 merimiestä.
Uutinen tyrmistytti venäläiset, joista monet ovat tottuneet ajattelemaan, että Tshetsheniassa on käynnissä - jatkuvista omista uhreista huolimatta - matalan profiilin konflikti, jossa federaatiojoukot metsästävät pieniä terroristijoukkioita.
Puolustusministeri Sergei Ivanov erotti heti ilmavoimien kenraalin, koska tämä ei ollut noudattanut vaadittuja turvallisuusmääräyksiä. Kopterissa oli liikaa ihmisiä ja osa heistä oli siviilejä. Potkujen todellinen syy saattoi kuitenkin olla toinen. Menetys osoitti, että Kremlin virallinen kanta sodan voittamisesta ja loppumisesta ajat sitten on humpuukia.
The Moscow Times -lehden julkaisema analyysi on ankea. Sen mukaan melkein kolmen vuoden miehityksen jälkeenkin venäläiset tuntevat olonsa turvalliseksi jopa päätukikohdassaan Khankalassa vain massiivisten miinakenttien takana. Kopteri putosi yhdelle niistä. Khankala on itse asiassa piiritetty linnoitus täysin vihamielisellä alueella.
Kopterin saattoi periaatteessa tuhota yksi mies olalta ammuttavalla lämpöhakuisella ohjuksella, mikä ei todista sissien/terroristien nykyisestä vahvuudesta yhtään mitään. Yhden sissilähteen mukaan iskut kuitenkin jatkuvat niin kauan kuin viimeinenkin venäläissotilas on vetäytynyt. Toisen lähteen mukaan iskuilla pyrittäisiin ajamaan venäläiset neuvottelupöytään.
Rauhanneuvotteluita ei ole kuitenkaan näköpiirissä. Tuhouutinen ei saa Kremliä liikahtamaan. Toinen Tshetshenian sota teki paljossa Vladimir Putinista presidentin. Tappio tai sopiminen terroristien kanssa olisi hänelle poliittisesti raskasta, ehkä jopa vaarallista.
Vajaat kolme vuotta on mennyt, mutta venäläiset eivät ole saavuttaneet dramaattisia sotilaallisia menestyksiä. Suuri määrä ihmisiä on tapettu, kyliä ja kaupunkeja on poltettu ja hävitetty, valtavasti rahaa on tuhlattu ja kaiketi varastettu.
Mutta he ovat onnistuneet myymään lännelle käsityksen, että kyseessä on terrorismin vastainen sota kuten amerikkalaisilla Afganistanissa. Joka tapauksessa sota on lännessä paljolti "unohdettu", ja venäläisillä joukoilla on vapaammat kädet kuin koskaan.
Moni hallitus ympäri maailmaa on käyttänyt terrorisotaa hyväkseen kiihdyttäessään erilaisten muslimiseparatistien ja muiden vastustajiensa ahdistamista.
Tshetshenian sodan inhimilliset ja taloudelliset kustannukset kasvavat jatkuvasti ilman voiton uskottavaa näköalaa. Suurin osa uhreista on sielläkin siviilejä.
Venäläisjoukkojen on väitetty olevan surkeassa tilassa, korruptoituneita ja demoralisoituneita. Monet valittavat palkkansa pienuutta samaan aikaan kun joistain sotatarvikkeista kuten ammuksista on alkanut ilmetä vajauksia. Joukkojen on raportoitu terrorisoivan brutaalisti siviilejä savustaakseen pelkäämänsä terroristiaineksen esiin.
Poliitikkojen on helppo syyttää sotilaita ja sotilaiden poliitikkoja. Kremlin olisi keksittävä jotain.
The Moscow Timesin analyytikko heittää esiin yllättävän ajatuskuvion. Mitä tapahtuisi, jos öljyn hinta rupeaisi jostain syystä laskemaan? Kokisiko Kremlin sodankäyntikyky kolauksen? Pitäisikö Tshetshenia päästää silloin menemään?