Tshernobylissä räjähti 20 vuotta sitten. Historian pahin ydinvoimaonnettomuus oli hyytävä esimerkki vastuuttomasta neuvostomenosta. Jälkikäteen voi vain kysyä, kuinka paljon vähemmällä olisi selvitty, jos totuus olisi tunnustettu heti.
Entinen neuvostojohtaja Mihail Gorbatshov kirjoittaa muistelmissaan, mitä arvostetut ydinvoima-asiantuntijat sanoivat kommunistipuolueen politbyroon jäsenille keväällä 1986: "Mitään hirveää ei ole tapahtunut. Tällaista sattuu ydinreaktoreissa. Juokaa vähän vodkaa, ottakaa iltapalaa, nukkukaa hyvät yöunet -- unohtakaa se."
"Se" oli Tshernobylin ydinvoimalan nelosreaktorissa Ukrainassa aamuyöllä 26. huhtikuuta tapahtunut räjähdys. Gorbatshovin kirjoittama on tyyppiesimerkki siitä, miten onnettomuuteen aluksi suhtauduttiin Neuvostoliitossa. Voi vain kysyä, kuinka paljon ylimääräistä tuhoa turma aiheutti tämän hällä väliä -tyylin takia.
Turmassa ja heti sen jälkeen kuoli nelisenkymmentä ihmistä. Pidemmän aikavälin terveysvaikutukset ovat kysymysmerkki. Saastuneilta alueilta jouduttiin asuttamaan muualle 350 000 ihmistä, ja YK-raportin mukaan niillä asui 2002 yhä 4,5 miljoonaa ihmistä. Valko-Venäjästä saastunutta aluetta on 23, Ukrainasta viisi ja Venäjästä 1,5 prosenttia. Joka viides valkovenäläinen asuu saastuneella vyöhykkeellä.
Yksi uhreista oli ydinfyysikko Valeri Legasov, joka lähti Tshernobyliin ensimmäisten joukossa. Hänen kuolemastaan, ilmeisestä itsemurhasta, kerrottiin kaksi vuotta ja yksi päivä turman jälkeen. Tuolloin puoluelehti Pravda julkaisi säteilyä rajusti saaneen Legasovin testamentin, jossa tämä kirjoitti eräänkin voimalajohtajan sanoneen kerran: "Miksi huolehtia? Ydinreaktori on vain samovaari."
Tshernobyl oli paitsi maailmanhistorian pahin ydinvoimalaturma myös paljon muuta. Siinä yhdistyivät toisiinsa neuvostoyhteiskunnan pahimmat piirteet: sokea usko oman järjestelmän ylivoimaan, ongelmista vaikeneminen ja niiden vähättely sekä suoranainen valehtelu.
Nelosreaktori karkasi käsistä vastuuttoman kokeilun takia lauantaina aamuyöllä 23 minuuttia yli puolen yön Suomen aikaa. Vierähti lähes 70 tuntia ennen kuin Radio Moskova luki virallisen uutistoimisto Tassin uutisen maanantai-iltana klo 19 Suomen aikaa; aiemmin päivällä Tass oli vielä kiistänyt lännessä liikkeelle lähteneet turmatiedot. Tiistai-iltana neuvostotelevision pääuutislähetys Vremja kertoi onnettomuudesta, mutta vasta kuudentena uutisena.
Vielä muutaman seuraavan viikonkin ajan neuvostouutisointi oli pahimmillaan valehtelua ja vähimmillään vähättelyä ja kaunistelua. Säteilytasojen kerrottiin laskeneen nopeasti, vaikkei niiden ollut kerrottu nousseen. Radio Kiova maalaili, kuinka Dneprjoella kalastettiin. Tilanteen vakavuutta ei paljastettu, mutta sen sijaan kiistettiin läntisiä tietoja ja syytettiin länsimaita turman hyväksikäytöstä. Turmaa selvittänyt komissio piti ensimmäisen lehdistötilaisuutensa vasta 6. toukokuuta. Ukrainan Pravda kertoi viimein 9. toukokuuta, miten säteilyltä voi suojautua. Neuvosto-Pravda kertoi samana päivänä, että "ehkäpä aluksi kiovalaiset eivät saaneet täyttä tietoa tapahtumista".
Myös pelastustoimet olivat ainakin aluksi luokattomia. Ydinvoimalan työntekijöiden asuinkaupunki Pripjat evakuoitiin vasta 36 tuntia turman jälkeen. Ukraina ratkaisi kohonneiden säteilyarvojen ongelman kätevästi nostamalla normeja niin paljon, että säteily varmasti pysyi sallituissa rajoissa.
Nykypäivänä olisi vaikea kuvitella, että epäsuorasti koko maailmaa ja suoraan ainakin kymmenien miljoonien ihmisten terveyttä koskevaa onnettomuutta voitaisiin hoitaa tähän tyyliin. Salailu olisi voinut jatkua aivan hyvin pidempäänkin; Gorbatshovin mukaan politbyroossa oli voimia, jotka olisivat halunneet tiedottaa vieläkin niukemmin. He jäivät sentään vähemmistöön.
Tshernobyl oli Suomellekin ikävä episodi. Ulkomailla onnettomuus havaittiin ensiksi Ruotsissa, jonka ympäristöministeri Birgitta Dahl arvosteli Suomea säteilytietojen pimityksestä. Suomettumispuheet leimahtivat uusiin liekkeihin, vaikka kerrankaan niihin ei olisi ollut aihetta; saastepilvet kulkeutuivat todellakin Suomea aiemmin Ruotsiin. Suomessakin tiedotus kyllä ontui, ja tilannetta pahensi virkamieslakko. Onnettomuus lopetti lyhyeen puheet uudesta ydinvoimalasta, ja lupa viidennelle voimalalle heltisi vasta 2002. Nyt puhutaan ydinvoiman lisätuonnista Venäjältä, vaikka Tshernobylin turmanjälkeen tuontia ei pidetty moraalisena.
Joka tapauksessa Tshernobylin ydinturma sopisi journalismin opinahjoihin ja viranomaisten pelastus- ja tiedotusharjoituksiin varoittavaksi esimerkiksi, miten ei pidä toimia.
Turun tuomiokirkon kellot kertovat suomalaisille, milloin on keskipäivä. Ne myös julistavat joulurauhan. Vuodesta 1965 lähtien radiossa kaikuneet kellot korvattiin uudella äänitteellä huhtikuun alussa. Uudet lyönnit vastaavat kellojen nykyistä rytmiä. Aika on yhä tarkka, mutta korva ei totu uuteen ääneen. Vanhassa vara parempi.