Tshernobylin ydinvoimalaonnettomuuden jälkeisen laskeuman vaikutuksia on vieläkin maaperän orgaanisessa pintakerroksessa Etelä-Suomessa ja Leningradin alueella sekä Keski-Karjalassa aina Arkangelia myöten. Laskeuman pitoisuudet eivät ole kuitenkaan kuin vain murto-osa vuoden 1986 tasosta eivätkä ne aiheuta minkäänlaisia syöntirajoituksia.
Suomalais-venäläisenä yhteistyötä toteutetun laajan Barentsin ympäristön geokemiallisen kartoitusprojektin tutkimusprofessorille Reijo Salmiselle oli yllätys, että jäljet näkyvät vieläkin voimakkaana humuskerroksessa sekä se, että ydinpilvi levisi kapeana nauhana aina Uralille asti. Suomessahan rajana pidettiin linjaa Kajaani-Kokkola.
Rovaniemellä maanantaina julkistettu Atlas Barentsin alueen ympäristön raskasmetallien ja muiden alkuaineiden kartoitustuloksista ei anna tukea olettamukselle, että Keski-Euroopasta kulkeutuisi ilmateitse saasteita arktisille alueille juuri lainkaan. Päinvastoin, paikallisten lähteiden vaikutus on osoitettavissa selvästi, mutta sekin vain niiden välittömässä läheisyydessä. Esimerkiksi Nikkelin ja Monchegorskin sulattojen päästöt ulottuvat 200 kilometrin päähän itä-länsisuunnassa ja tasoittuvat sen jälkeen luonnon taustapitoisuuksiksi.
Mittavassa Suomen, Venäjän ja osittain Norjankin yhteistyöhankkeessa saatiin täysin uutta tietoa pintavesien laadusta. Tulokset osoittavat, että suuret geologiset rakenteet, kuten eräiden malmiesiintymien vyöhyke Lapissa, kuvastuvat hyvin purovesien geokemiassa. Paikoin todettiin näiden vesien luonnollista alkuperää olevien pitoisuuksien olevan jopa niin korkeita Keski-Venäjällä, että ne ylittävät terveydelliset normit. Tulokset osoittavatkin, että paikallisella perusgoelogialla on voimakas vaikutus alkuaineiden alueelliseen jakaumaan mineraalisessa maaperässä ja purovesissä.
Tutkimustuloksissa ei Salmisen mielestä ole mitään sellaista, minkä vuoksi hän menettäisi yöunensa " Näihin asioihin liittyy poliittisia intohimoja ja tuloksia voidaan käyttää arveluttavalla tavalla, mutta niihin on suhtauduttava objektiivisesti ja rauhallisesti. Tosin en lähtisi ostamaan kesämökkitonttia Monchegorskin järven rannalta."
Kaivoksen paikan osoittamiseenkaan ei ole aihetta, vaikka tutkimukset toivat esille malminetsinnällisesti mielenkiintoisia ja laaja-alaisia provinsseja. Venäläisten tutkijoiden mielestä ne antavat viitteitä, että alueella voisi olla timantteja ja perusmetalleja. Monet kansainväliset malmiyhtiöt ovatkin jo kyselleet Atlakseen kerättyjä tietoja.
Pohjoista ulottuvuutta
Tutkimusprofessori Salminen oli Geologisen tutkimuskeskuksen puolesta vetovastuussa projektissa, joka ulottui Uralilta Leningradin alueelle käsittäen myös koko Suomen ja oli laajuudeltaan 1,5 miljoonaa neliökilometriä. Alueella sijaitsee monia Euroopan pahimpia päästölähteitä ja vastapainona myös kenties Euroopan luonnontilaisempia alueita.
Vaikka aluksi mukana ollut Norja vetäytyikin rahan puutteeseen vedoten projektista, tutkimus on Salmisen mielestä tärkeä osoitus pohjoisesta ulottuvuudesta tutkimuksessa.
Venäläisten partnereiden lisäksi projektiin osallistui monia organisaatioita ja yliopistoja eri maista. Viisivuotisen tutkimuksen neljän miljoonan euron budjetista Suomi maksoi 75 prosenttia.