SM-liiga
Oulu Hengitysilma tiivistyy höyryksi, mutta kipakka pakkanen ei Kärppien tshekkitähteä häiritse, vaikka hän vetääkin takin kaulusta ylemmäksi korville.
Oulu on Pavel Rosan, 32, pitkällä uralla jo 13. etappi.
”Jo Hämeenlinnassa ja Moskovassa totuin koviin pakkasiin. Eihän tämä ole vielä mitään”, Rosa myhäilee työpaikkansa edustalla Raksilassa.
Ympärillä ei ole Los Angelesin metropolin monimuotoista gloriaa, eikä Moskovan valojen tiettyä kiehtovuutta, mutta Rosa ei valita.
”Oulu on perheelleni täydellinen paikka. Rauhallisuutta, puhtautta ja kauniita puistoja.”
Rosat asuvat Kaakkurissa, mikä tarjoaa viisikuukautiselle Adriennelle ja 3,5-vuotiaalle Alexille hyvän kasvuympäristön. Kanadanranskalaisen Isabelle-vaimon ei ole tarvinnut katua muuttoa Venäjältä Suomeen.
Missä ensi kaudella?
Nähdäänkö tshekkitaituri siis kärppäpaidassa myös kaudella 2010–2011?
”Kärpät on hyvä vaihtoehto, ja teen ratkaisuni joskus tammikuun lopulla tai helmikuun alussa. Vaihtoehtoja ovat myös Venäjä, jossa suurin houkutin on raha sekä Sveitsin liiga, jota kohtaan olen aina kokenut tiettyä vetovoimaa”, Rosa avautuu.
Reunaehtoja on lisää.
”Haluan pelata hyvässä joukkueessa ja ykkösketjussa kiekollisessa roolissa. Eli niin kuin tilanne Kärpissä on nyt. Pelityylini sopii SM-liigaan erittäin hyvin.”
Rosa on niin hyvä jääkiekkoilija, että kysynnän ja tarjonnan laki on hänen puolellaan. Ottajia on jonoon asti, eikä suuri hintalappukaan ole rasite. Kärpissä Rosa ansaitsee saman kuin hänen edeltäjänsä Petr Tenkrat, Michal Bros ja Viktor Ujcik eli noin 300 000 euroa kaudessa
”Kun ura joskus viiden vuoden kuluttua päättyy, haluan tehdä sen Tshekin Extra-liigassa”, Rosa visioi.
Rosa tiedostaa jo nyt, että jokainen uusi pelikausi on hänelle voitto sinänsä.
”Yksi selän välilevyistä on vaurioitunut, se on kipeä, mutta erikoisharjoitteilla saan pidettyä sen riittävän hyvässä kunnossa.”
Pavel Rosa oli melkein kahdeksanvuotias pikkupoika, kun hän näki televisiosta suuren ja mahtavan kaatuvan 2–1. Silloinen Tshekkoslovakia voitti kotiareenallaan Prahassa maailmanmestaruuden 1985, jolloin käytännössä voittamaton CCCP-punakone jäi – hämmästyttävää kyllä – pronssille.
”Igor Liba, Jiri Sejba ja Vladimir Ruzicka”, Rosa muistaa heti kultajoukkueen pelaajia.
”Ruzicka oli suuri esikuvani, koska hän oli siihen aikaan Litvinovin pelaaja”, Rosa innostuu.
Herkkiin lapsuusmuistoihin Rosa liittää myös joulun, joka on hänen mielestään vuoden parasta aikaa.
”Vanhemmillani ei ollut paljon rahaa, ja kun kuitenkin sain vanhemman veljeni Stanislavin kanssa kypäriimme visiirit, ei onnella ollut mitään rajaa. Se oli aikaa, jolloin visiirejä ei tuotu maahan, vaan kaikilla junioreilla oli kypärissään häkit”, Rosa tunnelmoi.
Rosat odottavat jo kiihkeästi joulua, jota he lähtevät viettämään vuokraamalleen mökille Rukalle.
”Lumisia puita ja joulurauhaa luonnon keskellä”, Rosa maalailee.
Mukana joulun tunnelmassa ovat myös Kanadasta Suomeen matkanneet Isabellen vanhemmat.
”Alex on nyt ensimmäistä siinä iässä, että hän ymmärtää joulupukin läsnäolon. Kesällä kävimme Lapissa etsimässä joulupukkia, mutta emme löytäneet. Nyt toivottavasti pukki tulee meidänkin mökkiin”, Rosa painottaa.
Liigakiekkoilijan joululoma kestää alle viikon, sillä päävalmentaja Matti Alatalo päästää katraansa vapaalle ensi lauantaina ja kokoaa joukkonsa jo joulupäivänä pidettävään harjoitukseen. Kärppien osalta kevätkausi pyörähtää käyntiin sunnuntaina 27.12. pelattavalla vierasottelulla TPS:ää vastaan.
Kielimiehiä – aivan selvästi
Kaukalon ulkopuolella Rosa nauttii elämästään täysin siemauksin, eikä kaukalon sisäpuolellakaan ole valittamista.
”Kunhan nyt saisimme Pikun (Jari Viuhkola) takaisin mukaan. Tämä on ollut ihan hullu kausi. Loukkaantumisia on ollut niin paljon, että ketjuja on pitänyt jatkuvasti muuttaa, eikä se ole kenenkään etu”, Rosa puhisee.
Rosa puhuu virheetöntä englantia rauhallisesti ja sympaattisesti. Ohi kävelee seurakaveri Dmitri Jushkevitsh, joka avaa keskustelun venäjäksi. Rosa on Jushkevitshin kanssa välittömästi samalla kielialueella.
Sinulla taitaa olla hyvä kielipää?
”Niin on, ja mitä venäjään tulee, se oli pakko opetella”, Rosa korostaa.
”Isabellen kanssa puhumme täällä Euroopassa useimmiten englantia, mutta kesäisin Ottawassa vaihdamme ranskaan.”
Haastattelutilanteessa kärppäklubilla samassa pöytäseurueessa istui myös Isabellen isä Luc, jonka eleistä, ilmeistä ja antamistaan välihuomioista ei voi tehdä kuin yhden johtopäätöksen.
Hän on vävypojastaan erittäin ylpeä. Ei syyttä.
Huipulla tarvitaan taitoa, uskoa, taikauskoa
Otetaanpa maailman kiekkotähdistä samaan nippuun vaikkapa Jaromir Jagr, Pavel Datsjuk ja Aleksandr Ovetshkin.
Kyllä. Pavel Rosa on pelannut muun muassa näiden huippujen kanssa samassa joukkueessa.
”Datsjukilta opin sen, että jo harjoituksissa kiekkoa kannattaa yrittää pitää lavassa niin paljon kuin ehti ja pystyy. Vain sitä kautta opitun taidon voi siirtää otteluihin”, Rosa muistaa NHL:n työsulkukauden 2004–2005, jolloin nykyinen Detroit-tähti käväisi pelaamassa Moskovan Dynamossa.
Samaan aikaan Dynamossa kiekkoili tämän hetken ehkä maailman paras jääkiekkoilija Ovetshkin, joka nykyään vuolee dollareita Washingtonissa.
”Ovetshkinin avainsana on usko. Hän todella uskoo, että hän tekee maalin pari jokaisessa ottelussa”, Rosa tietää.
Luonteeltaan erikoisin kolmikosta on Jagr.
”Hän on äärimmäisen taikauskoinen, mutta myös niin uskonnollinen henkilö, että hän käy usein kirkossa, ja hänellä useita pyhimyksiä esittäviä ikoneita”, Rosa taustoittaa.
Eikä tässä kaikki.
”Hänellä on useita luistinpareja, joista hän arpoo parhaat, eikä välillä tiedä, onko samaan aikaan jalassa juuri oikea pari.”
Oma lukunsa on kikkailu mailojen kanssa.
”Viime kaudella Omskissa hän yhtäkkiä toi koppiin seitsemän vuotta vanhoja mailoja omalta NY Rangersin ajalta ja pelasi niillä”, Rosa pyörittelee päätään.
Rosa arvioi, että Jagr kuuluu ilman muuta Tshekin olympiajoukkueeseen Vancouverissa, mutta hänen oma unelmansa olympialaisista on jo murskana.
”Joukkue on lähes täysin NHL-pelaajista koottu. Tänä syksynä jo odotin, että minut olisi valittu Euro Hockey Tourille, mutta ei. MM-kisat nimittäin ovat yksi tavoite, mutta katsotaan, miten siinä prosessissa käy.”
Onko oma NHL-kortti vielä katsomatta?
”Tiedän, että en enää koskaan pelaa siellä, mutta silloin tällöin asia tulee väkisin mieleen toisinkin päin. Jospa sittenkin vielä...”, innostuu Rosa, jonka edelliset yritykset Los Angelesissa kaatuivat huonoon ajoitukseen.
”Silloin valmennusjohto arvosti vain kookkaita yksilöitä, jotka osasivat kahvata. Jos saisin uuden yrityksen nyt, NHL:n pelityyli sopisi minulle paljon paljon paremmin.”