Annetaan Milan Kunderan kirjan, Tshekkiläisen pilan, olla rauhassa. Tämä Kärppien kolmikko osaa tehdä jäällä omat tshekkiläiset pilansa.
Michal Bros, Viktor Ujcik ja Petr Tenkrat tietävät, miten vastustaja nolataan hyökkäyspäässä.
Tshekeillä sanotaan olevan leikkisä luonne. Kiekkokaukalossa se näkyy ilmiömäisenä taitona ja omaperäisinä kuvioina. Kriitikoiden mielestä tshekin ja kurittoman sooloilun väliin voi heittää yhtäläisyysmerkin.
Tshekkiläinen taito on kuin hyvä kirja. Sitä lainataan sukupolvelta toiselle.
"Tykkäämme pelata pallopelejä. Monesti harjoitusten jälkeen jäimme pelaamaan vastakkain tai ammuimme kiekkoja verkkoon", vauhdikas laitahyökkääjä Tenkrat kelaa muistinauhaansa taaksepäin.
Kymmenen miljoonan asukkaan Tshekki on yksi maailman hulluimmista maista - mitä tulee urheiluun ja erityisesti palloiluun. Urheilusankarit ovat muovanneet Tshekin ja sen edeltäjän Tshekkoslovakian identiteettiä esteettisellä kädellään.
Menestys ennen kaikkea, mutta näyttävyyttä unohtamatta.
"Katsoin juuri ylpeänä, kun Tshekin naiset voittivat koripallon naisten EM-kultaa. Karjuin täysillä asunnossamme", Bros naureskelee.
Joulupukki
toi vireen
Tshekkiläisen tyylin naittaminen suomalaisen kiekkoiluperinteen kanssa vaatii pientä hienosäätöä.
"Jouduin muuttamaan tyyliäni ensimmäisellä kaudella Suomessa (HPK:ssä 1999-2000). Se ei tarkoita sitä, ettenkö yhä käyttäisi omaa tyyliäni ja vahvuuksiani", Tenkrat toteaa.
Tenkrat on Suomen liigajäillä jo kokenut kettu. Ujcik lähti Tshekistä ulkomaille ja Ouluun ensimmäisen kerran viime kaudeksi. Brosilla on vasta edessään keltanokkakausi kotimaansa ulkopuolella.
Kolminkertainen maailmanmestari Ujcik haki peliään alkukauden ajan, löysi uomansa hiljalleen ja nousi Kärppien parhaimmistoon.
"Kaksi kolme kuukautta meni opetellessa. Suomessa luistellaan pelissä enemmän ja nopeammin", Ujcik selvittää.
Ujcikin tehojen takana oli ikivanha rohto.
"Joulupukki toi minulle hyvän vireen", mies virnistää.
Perhe on
paras
29-vuotias Bros on lukenut kotiläksynsä hyvin. Mies on tehnyt kaikkensa, jotta ensimmäinen kausi Tshekin liigan ulkopuolella ei toisi yllätyksiä.
"En ole koskaan aikaisemmin ollut näin pohjoisessa. Olen pelannut maajoukkueen mukana Helsingissä. Kun päätin tulla tänne, yritin valmistautua kaikkeen mahdolliseen ja kyselin pojilta paljon asioita. Minua mietityttää lähinnä talvi: miten esimerkiksi perheeni ottaa sen vastaan", keskushyökkääjä pohtii.
Kullakin tshekillä on perheensä mukana Oulussa. Brosin ja Tenkratin lapset ovat sen verran pieniä, että hiekkalaatikon kieli on universaali - jos sitä on ollenkaan.
"He puhuvat silti parempaa Suomea kuin me", kolmikko nauraa.
Perheen läsnäolo samalla paikkakunnalla on ammattikiekkoilijalle kullanarvoinen.
"Minulle perheen kanssa oleminen on akkujen lataamista", Tenkrat tiivistää.
Koira vai
hevonen?
Kiekkoilijana nämä herrat ovat oululaiselle yleisölle tuttuja. Tenkrat ja Ujcik enemmän, Bros toistaiseksi vähemmän.
Voimakas ja taitava keskushyökkääjä Bros kahlaa jäähallin ulkopuolella läpi Frederick Forsythen kirjallista tuotantoa.
Vauhdikas laituri Tenkrat tykkää nopeista asioista muuallakin kuin kaukalossa: jos mies pääsee vielä huippuluokan ralliauton kuljettajaksi, on hän onnellinen.
Kovanluokan maalipyssy Ujcik ampuu myös siviilissä: käsiaseella ja tauluun. Tenkratin korvat piippasivat vuorokauden ajan, kun hän kävi kokeilemassa Ujcikin harrastusta ilman korvatulppia.
Ja sitten on Ujcikin koira, 54 kilon jättiläinen Arci.
"Ei se ole koira, se on hevonen", Tenkrat ja Bros nauravat.
Ei kai Ujcik pelottele naapurustoaan jättiläismäisellä koiralla?
"Ei hänellä ole naapureita - enää."
Tshekkiläinen pila.
