Vaclav Havel on nostanut persoonallaan Tshekin maailmankartalle. Hänen seuraajalleen samanlaista roolia ei ole enää varattu.
Tshekin parlamentti on yrittänyt valita presidentti Vaclav Havelille seuraajaa, mutta ei ole siinä vielä onnistunut. Niinpä Tshekin uuden demokratian symboliksi noussut mies joutuu vain odottelemaan, että tuo demokratia sattuisi toimimaan ja saisi valituksi maalle uuden presidentin. 2. helmikuuta Havel joka tapauksessa siirtyy syrjään toisen virkakauden päättyessä. Yksi aikakausi on tuolloin ohi. Kuka seuraajaksi sitten valitaankin, samanlaista roolia tämä ei pysty itselleen saamaan.
Harvassa ovat edes ne politiikan harrastajat, jotka pystyvät luettelemaan vaikkapa Puolan, Unkarin, Slovakian tai Romanian presidenttien nimiä. Tshekki on ollut tässä seurassa poikkeus. Vaclav Havelin nimi on kantanut kauas maan rajojen ulkopuolelle. Hän on todennäköisesti ollut jopa arvostetumpi ulkomailla kuin kotimaassaan: tshekkiläinen sisäpolitiikka on väliin muistuttanut mutapainia, jossa presidenttikin on saanut osansa.
Kukin aikakausi tarvitsee symbolinsa, ja Havelin nimi liittyy lähtemättömästi Itä-Euroopan murrokseen ja vapautumiseen Neuvostoliiton leiristä. Tämä siitä huolimatta, ettei tuo murros ollut edes Tshekissä pelkästään hänestä kiinni. Samettivallankumous olisi tapahtunut joka tapauksessa, mutta hän oli itsestään selvä valinta sen johtajaksi: kommunistikauden vankiloissa istunut toisinajattelija, älyköksi tiedetty moraalia ja demokratiaa korostava näytelmäkirjailija.
Kirjailija-Havelin teokset eivät ole yleisön käsissä paljon kuluneet, mutta harva näytelmäkirjailija olisi osannut kirjoittaa teoksiinsa samanlaista roolia kuin hänelle tuli politiikassa. Siinä missä monet muut uudet itäisen Euroopan johtajat tulivat näyttämölle kadotakseen sieltä vähin äänin, Havel pystyi ylläpitämään samettivallankumouksen aikana syntynyttä myyttiä itsestään. Toinen vastaava hahmo kenties oli Viron entinen presidentti Lennart Meri, mutta hänen kansainvälinen yleisönsä oli paljon vaatimattomampi.
Tshekin presidentistä tuli kysytty kosmopoliitti, joka on ollut haluttu puhuja kertomaan mielipiteitään maailman arvostetuimmilla foorumeilla. Tämä ei olisi ollut mahdollista, ellei Havelilla olisi ollut myös jotain sanottavaa.
Hän on väsymättä tehnyt pesäeroa menneisyyteen ja edistänyt sekä EU:n että Naton leviämistä itään. Havel kannatti avoimesti Naton puuttumista Jugoslavian asioihin ja hän otti selvästi kantaa Baltian maiden Nato-jäsenyyden puolesta silloin kun Venäjä sitä vielä tiukasti vastusti. Viimeksi hän on kummastellut Suomen ja Ruotsin puolueettomuutta.
Kuin palkkiona tästä Prahassa ovat kokoontuneet lännen perusinstituutiot, niin Nato kuin maailman kauppajärjestö WTO, Havelin paistatellessa arvostettuna ja kuunneltuna isäntänä. Samaan aikaan toisenlaista kuvaa "erilaisesta presidentistä" ovat luoneet rennot elämäntavat ja boheemi olemus.
Havelin myötä tuntuu väistyvän historiaan aikakausi, joka muutti koko Euroopan. Koko leimautunut käsite "Itä-Eurooppa" on siirtynyt Prahasta, Euroopan sydämestä, jonnekin Ukrainan aroille, ja maanosan ydinalueet alkavat jälleen olla yhtä.
Sairastellut Havel alkaa silti olla Tshekin myrskyisässä sisäpolitiikassa jo menneisyyden jäänne. Parlamentin valinta on yhä auki, mutta on täysin mahdollista, että seuraavaksi presidentiksi valitaan Vaclav Klaus, Havelin poliittinen kilpailija ja verivihollinen. Arvovalta ei aina tarkoita samaa kuin vaikutusvalta.