Tsalnan van hustenkodin johtajalla Eila Kripkovalla on unelma. Hän unelmoi siitä, että hänen vanhuksensa saisivat elää rauhallisen ja turvatun vanhuuden. Kripkova ja hänen apulaisensa Ira Nopola tekevät kaikkensa sen eteen.
Eila ja Ira ovat inkerinsuomalaisia niin kuin suurin osa kodin asukkaistakin. Mutta on heidän joukossaan myös venäläisiä ja karjalaisia. Yhteisen vanhuuden lisäksi heitä yhdistää eletyn elämän ankaruus: vainot, karkotukset, läheisten menetys.
Eila Kripkova sanoo, että "hänen mummonsa" ovat hyvin yksinäisiä, koska heillä ei ole lapsia tai muita lähiomaisia, jotka kävisivät tervehtimässä heitä.
"Siksi me iloitsemme jokaisesta vieraastamme. He todistavat meille, että meitä ei ole unohdettu", hän sanoo.
Metsätyökeskuksen
toiminta hiipui
Runsaan 30 kilometrin päässä Karjalan tasavallan pääkaupungista Petroskoista sijaitseva Tsalna oli aikanaan hyvin tunnettu metsätyökeskus. Venäjän talouden mullistuksissa sen merkitys on kuitenkin vähentynyt ja toiminta hiipunut. Tsalna on vanhusten kylä.
Kylässä asuu paljon inkerinsuomalaisia. Heitä sijoitettiin sinne sodan jälkeen, kun Karjala tarvitsi työvoimaa metsiinsä. Monet perheet muuttivat Siperiasta, jonne Stalinin komento oli heidät heittänyt. Moni jäi sinne.
Lattia petti
jalkojen alta
Talo, jossa Eila Kripkovan ja Ira Nopolan vanhukset asuvat on niin huonossa kunnossa, että he pelkäävät sen lysähtävän kasaan, jos lumen paino katolla vielä kasvaa. Joitakin huoneita on jouduttu jo poistamaan käytöstä, koska niiden lattia on pettänyt.
He eivät halua kuitenkaan valittaa. He kertovat ainoastaan sen, minkä kuka tahansa voi nähdä omin silmin, jos vain haluaa katsoa.
Vanhukset maksavat
hoidon eläkkeistään
Karjalan tasavallan tai Prääsän piirin johtajat eivät ole halunneet. Heillä on ollut muita menoja. Siksi Kripkova ja Nopola eivät tiedä, mitä tulevaisuus tuo lopulta tullessaan.
Virallisesti vanhustenkotia hallinnoi Prääsän piiri. Mutta se on köyhä eikä pysty antamaan kuin välttämättömimmän. Vanhukset maksavat hoitonsa omista eläkkeistään, ja piiri huolehtii lämmöstä ja ruoasta. Alkuvaiheessa se ei maksanut Kripkovalle eikä Nopolalle edes palkkaa. He tekivät työnsä ilmaiseksi, koska se piti tehdä.
Suomesta
odotetaan lisää apua
Karjalan Inkerinliiton toiminnanjohtaja Vadim Byrkland haluaisi siirtää vanhustenkodin johtamansa liiton alaisuuteen.
Mitään päätöksiä siitä ei ole kuitenkaan tehty, eikä Byrkland tiedä onko se edes mitenkään mahdollista.
"Ajattelen niin, että osana liittoamme se voisi saada enemmän apua esimerkiksi Suomesta. Toki suomalaiset auttavat jo nyt, ja siitä olemme kiitollisia", Byrkland sanoo.
Byrkland on Karjalan tasavallan Punaisen Ristin entinen toiminnanjohtaja. Hän tuntee hyvin tasavallan sosiaalisen ja taloudellisen tilanteen. Maaseudulla se on edelleen vaikea. Varsinkin vanhukset joutuvat elämään hyvin ankarissa olosuhteissa.
"Sitä on joskus ihan mahdoton ymmärtää. He ovat antaneet kaikkensa, mutta heille ei anneta aina edes välttämättömintä", Byrkland sanoo.
Eila Kripkova sanoo Byrklandia heidän "maalliseksi isäkseen", koska hän ja hänen johtamansa liitto ovat auttaneet heitä niin paljon.
"Jääkaappi on saatu, boileri on saatu ja toinen boileri, ja telkkarikin on heiltä", Kripkova luettelee.
Kunnon keittötilat
puuttuvat
Toivo Uitti on Inkerinliiton hallituksen jäsen. Hän on rakennusalan ammattilainen ja tietää mitä talolle täytyisi tehdä.
"Toinen pääty pitäisi rakentaa uusiksi perustuksiaan myöten. Mutta ihan ensimmäiseksi tarvittaisiin oma porakaivo", Uitti sanoo.
Talosta puuttuvat myös kunnolliset keittiö-, saniteetti- ja suihkutilat. Viemäröintikin falskaa eikä edes saunaa ole.
Byrkland ja Uitti ovat laskeneet että ensimmäisen ja tärkeimmän vaiheen remontointi maksaisi noin 10 000 euroa.
"Rakennus on vaurioitunut jo niin pahoin, että mitä tahansa voi tapahtua. Mutta meillä Venäjällä on niin, että vasta kun jotain peruuttamatonta tapahtuu, aletaan töihin", miehet selvittävät..