Länsimaissa pitkään vallalla olleet puolueet ja poliittiset aatteet ovat tulleet haastetuiksi. Haastajia kutsutaan usein populisteiksi, mutta tämä joukko on hyvin hajanainen.
Euroopassa uudet puolueet ovat tulleet sekä oikealta että vasemmalta. Yhdysvalloissa muutos on tapahtunut pitkälti olemassa olevien puolueiden sisällä. Tästä hyvä esimerkki on republikaanipuolueen sisällä vaikuttava teekutsuliike.
Populistinen muutos on tänä vuonna konkretisoitunut näyttävästi. Brittien EU-kansanäänestys yllätti eliitin ja asiantuntijat. Yhdysvalloissa Donald Trump on noussut hyvin populistisilla teemoilla republikaanipuolueen presidenttiehdokkaaksi.
Tuoreimpien mielipidetiedustelujen mukaan hänellä on myös realistiset mahdollisuudet nousta presidentiksi. Jos näin käy, hänestä tulee presidentti ilman mitään aikaisempaa kokemusta poliittisesta luottamustehtävästä.
Ison-Britannian kansanäänestyksessä ja Trumpin nousussa on paljon eri tekijöitä, mutta on mielenkiintoista pohtia myös niitä yhdistäviä tekijöitä. Osa näistä teemoista on rantautunut myös Suomeen.
Taloustieteilijälle silmiinpistävää on, että sekä Yhdysvalloissa että Isossa-Britanniassa on hiljaisesti sanottu näkemiin valtiontalouden tiukalle talouskurille. Talouden kuripolitiikka ei ole enää muodissa euroalueen ulkopuolella.
Donald Trump mainitsi heinäkuun puoluekokouksen pitkässä puheessa kerran sanan valtionvelka. Alijäämästä hän ei puhunut ollenkaan.
Vastaavasti Isossa-Britanniassa uusi Tory-hallitus hautasi hiljaisesti edellisen hallituksen kunnianhimoiset tavoitteet alijäämän pienentämiseksi. Aikaisempi valtiovarainministeri tavoitteli ylijäämäistä valtiontaloutta vuoteen 2020 mennessä. Tätä tavoitetta ei enää ole.
Trumpin talousohjelma ei edusta perinteistä oikeistolaisuutta. Hän ei näe liittovaltiota ylisuurena tai kaiken kasvun tukahduttavana tekijänä vaan päinvastoin.
Hän on luvannut massiivisia investointeja infrastruktuuriin eli esimerkiksi teihin, siltoihin ja rautateihin. Perinteisempi republikaani tulee esille, kun Trump lupaa isoja alennuksia yritysten verotukseen.
Siirtolaisuus ajaa teemana selvästi talouden ylitse. Trumpin poliittisessa nousussa tämä on ollut selkeästi tärkein teema.
Samalla tavalla brittien kansanäänestyksestä tuli pitkälti äänestys siirtolaisuudesta, ei taloudesta. Vaikuttaa siltä, että äänestäjät eivät myöskään ensisijaisesti ajattele siirtolaisuutta taloudellisena kysymyksenä.
Brittien kansanäänestyksessä kyse oli loppujen lopuksi hyvin perustavaa laatua olevasta EU:n perusperiaatteiden hylkäämisestä.
Enemmistö äänestäjistä ei halunnut sitoutua EU:n neljästä periaatteesta yhteen eli vapaaseen liikkuvuuteen. Vapaan kaupan periaatteen annetaan mieluummin kärsiä kuin sitoudutaan ihmisten vapaaseen liikkumiseen.
Isossa-Britanniassa keskustelu maahanmuuttajista on ollut sidoksissa voimakkaasti EU:hun. Lähi-idän kriisin paine on ollut selvästi pienempi kuin Keski-Euroopassa tai Pohjoismaissa.
Sen sijaan EU:n sisältä on tullut paljon työn perässä muuttaneita. Esimerkiksi puolalaisia on maassa arviolta 800 000. Kasvu on tapahtunut EU:n vuoden 2004 itälaajentumisen jälkeen.
Yhdysvalloissa Donald Trump on ollut hyvin kriittinen vapaakauppasopimusten suhteen. Hän on kritisoinut Pohjois-Amerikan vapaakauppa-aluetta Naftaa, neuvottelun alla olevaa Tyynenmeren alueen vapaakauppa-aluetta ja nyt viimeiseksi WTO:ta.
Eurooppa on toistaiseksi saanut vähän huomiota. Suurin kritiikki on kohdistunut Aasiaan ja Kiinaan. Tosin hän pukee kritiikin usein väitteeksi, että aikaisemmat vallanpitäjät ovat neuvotelleet sopimukset huonosti. Hän neuvottelisi paremmat sopimukset Yhdysvalloille.
Näennäisesti Trump ajaa kritiikissään perinteisen vasemmiston tontille ja osittain jo vasemmalta ohitse. Suomessa vastaavaa kritiikkiä ei kuule edes puoluekannan vasemmalta laidalta.
Brittein saarilla ja Yhdysvalloissa vapaakaupan kriittisyys liittyy myös globalisaation vastaisuuteen, mikä on perinteinen vasemmiston teema.
Kritiikki on kuitenkin hyvin kansallishenkistä. Oman maan etu halutaan tärkeimmäksi. Kauppasopimuksia ei haluta uusiksi kansainvälisen solidaarisuuden vuoksi.
Ajan hengessä on paljon yhteistä eri länsimaissa. Kriittisiä brittejä, amerikkalaisia ja suomalaisia tuntuu yhdistävän pettymys globalisaatioon ja vapaaseen liikkuvuuteen.
Talouden epävarmuus vaikuttaa kaikkialla, mutta keskustelua ei käydä missään nimessä puhtaasti talouden termein. Kysymys on enemmän arvoista ja turvallisuuden tunteesta.
Risto Murto on työeläkeyhtiö Varman toimitusjohtaja.
Kolumni