Viikko alkoi puheella, jollaista ei ole sen pitopaikalta ennen kuultu. Sen piti mies, jonka pitäisi olla demokraattisen maailman johtaja mutta josta ei siihen selvästikään ole.
Viikon odotetaan päättyvän vaalivoitolla, jota vielä vuosi sitten epäiltiin. Sen saa nainen, joka ei haluaisi olla demokraattisen maailman johtaja, mutta joka tuon tehtävän mitat täyttäisi.
Puheen pitäjä oli tietysti Yhdysvaltain presidentti Donald Trump. Hän puhui, tai tyylilleen uskollisesti enemmänkin meuhkasi, YK:n yleiskokouksessa New Yorkissa.
Odotettu vaalivoittaja on tietysti Saksan liittokansleri Angela Merkel. Hänen johtamilleen kristillisdemokraateille ennustetaan tukevaa vaalivoittoa sunnuntain liittopäivävaaleissa.
Trump uhkasi ydinaseilla leikkivää Pohjois-Koreaa täydellisellä tuholla, jos Yhdysvallat joutuu puolustamaan itseään tai liittolaisiaan. Pohjois-Korean diktaattori Kim Jong-un, trumpilaisittain rakettimies itsemurhalennolla, varmaan taputti käsiään. Hän vastasi samalla mitalla ja kutsui Trumpia "henkisesti häiriintyneeksi".
Onko vakka löytänyt kantensa?
Ero on suuri, kun vertaa Trumpin tyyliä vaikkapa hänen yhden republikaaniedeltäjänsä George H. Bushin elokuun 1990 sanoihin ennen Kuwaitin sotaa, jossa pikkuvaltioon hyökänneen Irakin diktaattorin Saddam Husseinin joukot heitettiin sieltä ulos.
"Tämä aggressio Kuwaitia vastaan ei tule kestämään", oli suurin piirtein vahvinta, mitä Bush sanoi ennen sotaa. Se riitti.
Samalla viikolla Merkel on käynyt Saksassa vaalikampanjaa, joka on pääehdokkaansa oloinen eli hajuton, mauton ja väritön. Merkel ei mahtaile, uhoa tai uhkaile. Siitä huolimatta, tai juuri sen takia, hän on nousemassa liittokansleriksi neljännen kerran, aikoinaan yhtä värittömänä tunnetun Helmut Kohlin, tapaan.
Vuosi, puolitoista sitten Merkelille soiteltiin jo poliittisia kuolinkelloja. Saksa oli tuolloin keskellä pakolaiskriisiä, jossa jopa omat alkoivat arvostella hänen päätöstään avata ovet pakolaisille. Merkel on reivannut linjaansa tiukemmaksi ja taittanut sillä arvostelun kärjen.
Merkelin poliittista pelisilmää ei voi kuin ihailla. Fukushiman ydinturman jälkeen hän päätti, että Saksa luopuu ydinvoimasta. Näin hän vei vihreiltä puruluun. Demareilta hän vei tikkarin ajamalla läpi vähimmäispalkan. Viimeksi hän näytti vihreää valoa tasa-arvoiselle avioliittolaille, vaikka äänestikin itse vastaan.
Merkelin taidot joutuvat testiin taas sunnuntain jälkeen kun ja jos poliittisen kartan äärilaidalla oleva AfD nousee jopa yli kymmenen prosentin kannatukseen.
Liberaalidemokratian maailma suorastaan huutaa nyt henkistä johtajaa, kun Trumpista ei siihen ole. Halusipa Merkel sitä tai ei, paikka on hänelle tarjolla. Ilman hänen kaltaisiaan liberaalidemokratiat ovat pahassa puristuksessa trumpilaisen Amerikan, putinilaisen Venäjän ja kommunistisen Kiinan välissä.
Kuten Kaleva totesi pääkirjoituksessaan torstaina, Trump toisti puheessaan sanan suvereniteetti 21 kertaa. Sana kuulostaa viattoman hyvältä, mutta sillä on äärimmäisyyksiin vietynä pahaenteisiä sivumakuja.
Trump puhui suvereniteetista, kunkin valtion oikeudesta päättää omista asioistaan, valikoivasti. Hänen maailmassaan toiset valtiot näyttävät olevan suvereenempia kuin toiset. Vaikka Pohjois-Korean röykytystä ymmärtääkin, Iran ja Venezuela joutuivat Trumpin luokittelussa lähes samaan karsinaan sen kanssa.
On ennenkuulumatonta, että Trump arvosteli kitkerästi maailman johtajien edessä edeltäjänsä Barack Obaman tekemää ja muun maailman laajasti kannattamaa, Iranin ydinohjelmaa koskevaa sopimusta. Tällainen on oman pesän kastelua.
Jos Yhdysvallat olisi ollut trumpilaisella suvereniteettilinjalla Kosovossa 1998–99, on hyvä kysymys, olisiko Nato pakottanut Serbiaa sieltä ulos ja lopettanut etnistä puhdistusta tai olisiko Naton johtama koalitio tehnyt loppua Libyan diktaattorin Muammar Gaddafin verisestä hallinnosta vuonna 2011.
Noita sotia perusteltiin humanitaarisella interventiolla: haluttiin panna piste sille, että vallanpitäjät jahtasivat ja lahtasivat omia kansalaisiaan.
Trumpin maailmassa moinen hempeily ei liene mahdollista. Hänen puheensa myötä viidakon laki ja vahvemman oikeus ovat yhä lähempänä.