Yhdysvaltain vaaleihin on aikaa enää runsas viisi kuukautta. Marraskuun alussa pidettävissä vaaleissa maalle valitaan presidentti seuraavaksi neljäksi vuodeksi, kolmasosa senaatista sekä koko edustajainhuone.
Presidenttiehdokkaan valitsevat molemmissa puolueissa valitsijamiehet. Ensimmäiset heitä koskevat äänestykset on ehditty jo pitää joissakin osavaltioissa. Erityisen tärkeä päivä on ensi tiistai (Super Tuesday), kun esivaalit järjestetään 13 osavaltiossa.
Presidentinvaalien asetelma on mielenkiintoinen molemmissa puolueissa. Demokraateilla on enää kaksi ehdokasta, entisen presidentin puoliso ja Obaman ensimmäisen kauden ulkoministeri Hillary Clinton sekä puolueen vasemmistosiipeen kuuluva vermontilainen senaattori Bearnie Sanders. Esivaaleissa jo valituista puoluekokousedustajista 52 tukee Clintonia ja 51 Sandersia. Clintonia pidetään kuitenkin selkeänä ennakkosuosikkina, vaikka hänen kampanjansa onkin lähtenyt yskähdellen käyntiin.
Republikaanien puolella tilanne on monimutkaisempi johtuen keskenään kilpailevien ehdokkaiden suuresta määrästä. Yli kymmenestä ehdokkaasta on viimeisimpien luopumisten myötä pudottu viiteen, ja on mahdollista, että heistäkin vielä kaksi (John Kasich ja Ben Carson) luopuvat piakkoin, kenties jo ensi tiistain jälkeen.
Sekä jo pidettyjen esivaalien että lähes kaikkien mielipidetiedustelujen perusteella Donald Trumpilla on selkeä etumatka. Trump tuli kisaan puolueen valtarakenteiden ulkopuolella. Hän on toiminut vuosikymmenten ajan liike-elämässä ja esiintynyt lukuisissa TV-ohjelmissa. Varsinaista poliittista kokemusta hänellä ei ole, mikä on joidenkin mielestä hyvä ja joidenkin toisten mielestä huono asia. Trump onkin kalastanut kansansuosiota suorasukaisella puhetyylillä nostamalla esille asioita tavalla, josta poliittinen korrektius on ollut kaukana.
Trumpin asemaa vahvistaa hänen vastustajiensa hajanaisuus. Sen jälkeen kun Jeb Bush luopui viime viikonloppuna ehdokkuudestaan, ei jäljellä ole montakaan vaihtoehtoa. John Kasich on tehnyt kuvernöörinä hyvää työtä Ohiossa, mutta hänellä ei ole koko maan kattavaa kannatuspohjaa. Ben Carson taas edustaa niin jyrkkiä uskonnollisia ja eettisiä arvoja, että hänen ehdokkuuteensa ei uskota.
Näin Trumpille jää vain kaksi kilpailijaa, senaattori Ted Cruz Teksasista ja senaattori Marco Rubio Floridasta. Uusien ehdokkaiden ilmaantumiseen ei uskota.
Donald Trump kerää kannatusta asemastaan huolestuneen ja etujaan menettäneen valkoisen työväenluokan etujen puolustajana. Hänellä ei ole koko maassa kuin vajaan 40 prosentin kannatus, mutta koska joissakin osavaltiossa puoluekokousedustajat valitaan ”voittaja saa kaikki” -periaatteella, on hänellä tällä hetkellä takanaan 63 prosenttia valituista edustajista (mutta vain 32 prosenttia annetuista äänistä). Latinotaustaisten Cruzin ja Rubion keskinäinen kilpailu pelaa Trumpin pussiin.
Trumpin räväkät puheenvuorot eivät ole syöneet hänen kannatustaan, pikemminkin päinvastoin. Kokemattomuudesta kumpuavat esitykset keinoista taistella terrorismia vastaan tai Yhdysvaltain kaupallisten etujen puolustamisesta Kiinan vaikutusta vastaan miellyttävät hänen kannattajiaan, vaikka ne eivät toteuttamiskelpoisia olisikaan.
Ulko- ja turvallisuuspolitiikasta on helppo esittää tiukkoja vaatimuksia, mutta se tapa ei toimi silloin kun istutaan neuvottelupöydässä maailman muiden johtajien kanssa. Silloin on otettava huomioon muutakin kuin omat kannattajat.
Demokraattien kannalta Trumpin vahva asema on hyvä uutinen republikaanien kannattajien keskuudessa.
Vaaleihin on toki vielä pitkä aika ja paljon ehtii vielä tapahtua, mutta lähes kaikki mielipidetiedustelut kertovat, että Clintonilla on paljon paremmat mahdollisuudet menestyä Trumpia kuin valtakunnallisesti suosituinta Rubiota vastaan. Kun hän ja Trump ovat lähes tasoissa (43–45), häviäisi hän Rubiolle eräiden tiedustelujen mukaan jopa kuudella prosentilla (42–48). Demokraattien etujen mukaista on siksi tehdä kaikkensa, että Trump valittaisiin republikaanien ehdokkaaksi.
Ensi tiistain esivaalien tulokset voivat selkiinnyttää tilannetta molemmissa puolueissa. Clintonin uskotaan hankkivan selvän etumatkan Sandersiin, koska hänellä on laaja kannatus etelävaltioissa. Myös puoluejohto ja keskeiset rahoittajat ovat hänen takanaan.
Sanders on silti osoittanut, että Clinton edustaa monille vanhaa poliittista kulttuuria ja että pelkkä sukupuoli ei pysty viemään häntä voittoon.
Republikaanien puolella Trumpin vastustajien liittoutuminen käy yhä välttämättömämmäksi; muussa tapauksessa tästä tulee reilun kolmanneksen kannatuksella ehdokas, jonka mahdollisuudet voittaa marraskuussa ovat rajatut.
Kirjoittaja Jyrki Iivonen on Helsingin ja Tampereen yliopistojen valtio-opin dosentti.
Kolumni