Ensin Valkoisessa talossa kävi taivuttelumatkalla Ranskan presidentti Emmanuel Macron. Heti perään samalla asialla oli Saksan liittokansleri Angela Merkel. He yrittivät saada isäntänsä, presidentti Donald Trumpin luopumaan ajatuksesta sanoa Yhdysvallat irti Iranin ydinsopimuksesta.
Vastaus kuultiin keskiviikkona: Trump ei ottanut vetoomuksia kuuleviin korviinsa. Ensi maanantaina kuullaan seuraava trumpilainen paukku, kun Yhdysvallat avaa virallisesti suurlähetystönsä Jerusalemissa.
Muutamassa päivässä Trump tulee antaneeksi korvatillikan Yhdysvaltain perinteisille liittolaisille eli Euroopan johtaville Nato-maille ja vanhoillisille arabimaille, joille suurlähetystön siirto Tel Avivista Jerusalemiin on punainen vaate. EU:kaan ei pidä siirrosta.
Iran-sopimuksen kuoppaamisen ja suurlähetystöpäätöksen päälle tulee kohta päätösvaiheeseen kysymys Trumpin kaavailemista yksipuolisista teräs- ja alumiinitulleista.
Kulunutta sanontaa mukaillen: mihin tarvitsee vihollisia, kun kohtelee liittolaisiaankin näin?
Mistä tässä kaikessa on kysymys? Oma tulkintani on se, että hallintonsa maltillisista voimista irtautunut Trump on alkanut nyt tosissaan toteuttaa "Amerikka ensin" -agendaansa ja vaalilupauksiaan. On tietysti periaatteessa hienoa pitää kiinni vaalilupauksistaan, mutta Trumpin tapauksessa seuraukset voivat olla tuhoisia.
Kirjoitin muutama viikko sitten, että "tähän asti koettu on ollut vasta alkusoittoa ja että maailmalla on entistä suurempi syy pelätä, mitä hän (Trump) keksii seuraavaksi". Arviota ei ole syytä muuttaa.
Trumpin ympärillä ei ole enää kuin yksi merkittävä maltin ääni; puolustusministeri James Mattis. Ulkoministerinä on aloittanut Mike Pompeo ja kansallisena turvallisuusneuvonantajana John Bolton, telaketjumiehiä molemmat.
Iranin kohdalla suuria kysymyksiä on monia. Pyrkiikö Trump itse asiassa Iranin vallanvaihdokseen, tarvittaessa vaikka asevoimin? Jos EU ei lähde mukaan Yhdysvaltain ajamiin uusiin Iran-pakotteisiin, rankaiseeko Trump Eurooppaa esimerkiksi tuontitulleilla?
Britannia, Saksa ja Ranska vakuuttavat pitävänsä kiinni ydinsopimuksesta. Monilla Euroopan mailla, esimerkiksi Ranskalla, on Iranissa pelissä suuria taloudellisia etuja puolustettavanaan. Ovatko ne valmiita panemaan vastaan, kun Yhdysvallat yrittää vetää maton kokonaan Iran-sopimuksen alta?
Euroopassa joudutaan pohtimaan lähiaikoina, myötäilläkö Trumpia ja yrittää vaikuttaa häneen taustalla vai alkaa ottaa Euroopan kohtaloa omiin käsiin kuten Merkel sanoi jo tammikuussa 2017 kun Trump oli saattanut Yhdysvaltain sitoutumisen Natoon epäilyksenalaiseksi.
Komission puheenjohtaja Jean-Claude Juncker meni äsken Merkeliä pidemmälle. Belgian flaamiparlamentissa puhunut Juncker sanoi, ettei Yhdysvallat halua enää tehdä yhteistyötä muiden kanssa.
"Tässä kohtaa meidän on korvattava Yhdysvallat, joka on menettänyt kansainvälisenä toimijana voimansa ja sen takia pitkällä aikavälillä vaikutusvaltansa", Juncker sanoi.
Yhdysvaltain entinen Nato-suurlähettiläs Ivo Daalder arvioi New York Timesissa Euroopan olevan tulossa johtopäätökseen, että Euroopan on parempi lähteä omille teilleen.
Harvoin on kuultu tällaista tekstiä eurooppalaisesta tai amerikkalaisesta suusta.
Iran ei ole puhtoinen pulmunen. Se on kasvattanut vaikutusvaltaansa Irakissa ja Syyriassa, mutta on noudattanut ydinsopimusta. Jatkaakseen näin Iran haluaa, että EU-maat pitävät kiinni siellä omista sitoumuksistaan.
Pian Trumpin irtautumisilmoituksen jälkeen Syyriassa olevat Iranin joukot ja Israel tulittivat toisiaan kiivaammin kuin vuosikymmeniin. Täysimittaisen sodan vaara Lähi-idässä on todellisempi kuin aikoihin. Israelin pääministeri Benjamin Netanjahu on Trumpin innokkain tukija.
Trumpin yksi motiivi näyttää olevan murskata kaikki ne tulokset, jotka hänen edeltäjänsä Barack Obama sai aikaan.
Iran-sopimus tehtiin Obaman kaudella; Trump irtautui siitä. 12 Tyynenmeren alueen valtion vapaakauppasopimus TTP tehtiin Obaman kaudella; Trump irtautui siitä. Yhdysvallat liittyi Pariisin ilmastosopimukseen Obaman kaudella; Trump irtautui siitäkin.
Mitä vielä näemmekään?