Eräs kollega julkaisi Facebook-sivuillaan kuvan, johon hän oli kerännyt 1970-luvulla kirjoitettuja kirjoja. Ne käsittelivät Watergate-skandaalia, joka koitui lopulta presidentti Richard Nixonin tuhoksi. Hän erosi ennen kuin hänet erotettiin.
Kirjat ovat reilut 40 vuotta myöhemmin taas ajankohtaisia. Vasta runsaat sata päivää virassaan ollut Nixonin myöhempi seuraaja Donald Trump on sotkeutunut niin sekavaan vyyhtiin, ettei olisi yllätys, jos se johtaisi hänen eroonsa tai erottamiseensa.
Niin kuin kaikki tietävät, Trump antoi tämän viikon alussa yllättäen potkut liittovaltion poliisin FBI:n johtajalle James Comeylle. Kymmeneksi vuodeksi tehtävään valittu Comey sai lähtöpassit neljän vuoden jälkeen.
Meistä useimmat emme kuitenkaan tiedä, miksi näin loppujen lopuksi tapahtui. Olen seurannut potkuselityksiä koko viikon. Ihmeellisintä niissä on, että tarina on muuttunut koko ajan. Selityksistä on lupa päätellä, ettei Valkoisessa talossa tiedetä vanhaa viisautta, että kun puhuu totta, ei tarvitse muistella mitä on sanonut.
Olisi historian julmaa ironiaa, jos Comey olisi sekä se, joka saattoi tehdä Trumpista presidentin että se, joka suistaisi hänet virastaan.
Comey kertoi kesken kiivaimman vaalikampanjan, että FBI oli alkanut tutkia uudelleen Trumpin vastaehdokkaan Hillary Clintonin sähköpostijuttua. Se mahdollisesti ratkaisi Trumpin voiton. Jos FBI jatkaa Venäjä-tutkimuksiaan loppuun asti ja jos amerikkalaisittain ”savuava ase” löytyy, Comeyn potkut saattavat tehdä Trumpista entisen presidentin.
Jupakassa on tukuittain erilaisia sivupolkuja, mutta keskeisin ja selvittämättä on edelleen kysymys siitä, oliko Trumpin kampanjakoneisto, saati Trump henkilökohtaisesti, vaaliyhteistyössä Venäjän kanssa.
Potkut sotkevat Trumpin Venäjä-verkkoon yhä pahemmin. Supervallan ylpeys ei yksinkertaisesti kestä sitä, että istuvaa presidenttiä edes epäiltäisiin vaalivehkeilystä Venäjän kanssa. Pienemmätkin skandaalit kaivetaan Yhdysvalloissa perinteisesti pohjia myöten. Jos näin ei meneteltäisi nyt, demokratian amerikkalaisversio joutuisi vakavaan uskottavuuskriisiin.
Liikemiehenä Trump tottui vaatimaan alaisiltaan lojaalisuutta; vaihtoehto oli potkut. The New York Times -lehden uutinen, jonka mukaan Trump oli vaatinut Comeylta lojaalisuuslupausta mutta ei ollut saanut sitä, saattoi osua asian ytimeen: Trump antoi Comeylle kenkää, koska hän lupasi vain olla rehellinen. Valkoinen talo on totta kai kiistänyt uutisen.
Jatko on kiinni siitä, voiko FBI viedä Venäjä-selvityksensä loppuun asti ja siitä, onko tapausta tutkimaan lopulta pakko asettaa riippumaton erikoissyyttäjä.
Nixonin aikana toimi tutki erikoissyyttäjä Archibald Cox, joka haastoi presidentin oikeuteen. Nixon kieltäytyi ja yritti ”lauantain verilöylyssä” erottaa hänet.
Erikoissyyttäjiä tai vastaavia on käytetty pienemmissäkin jutuissa; 1990-luvulla riippumaton selvitysmies Kenneth Starr tonki presidentti Bill Clintonin tekemisiä.
Myöhemmin Starr pahoitteli poliittista ajojahtia muistuttanutta prosessia ja kutsui tätä ”suurten ikäluokkien lahjakkaimmaksi poliitikoksi”.
Venäjä-tutkimusten kohtalo riippuu viime kädessä siitä, pysyykö Trumpiin muutenkin ristiriitaisesti suhtautuva republikaanipuolue hänen tukenaan vai ei. Asiaa tongitaan myös kongressissa. Jos tutkimuksista löytyy vähänkään vielä raskauttavampaa, erikoissyyttäjän asettaminen on väkisinkin edessä.
Venäjä seuraa Yhdysvaltain jäsentenvälisiä oululaisittain ölövinä ja nauraa partaansa. Mitä enemmän ja mitä pidempään kilpaileva supervalta on sotkeutunut sisäiseen otteluunsa, sitä parempi Venäjälle.
Kun ulkoministeri Sergei Lavrov pääsi Trumpin puheille heti Comeyn potkujen perään, Valkoinen talo ei päästänyt amerikkalaismediaa paikalle. Uutistoimisto Tassin kuvaaja livahti paikalle, koska häntä luultiin viralliseksi valokuvaajaksi.
Kun Valkoinen talo ei kertonut tapaamisesta mitään, venäläiset varastivat shown. Moista media-amatööriyttä en muista nähneeni ikinä.
Trump myönsi äsken uutistoimisto Reutersin haastattelussa, ettei presidenttiys ole ollutkaan niin helppoa kuin hän luuli. ”Ajattelin, että tämä olisi helpompaa... Kaipaan vanhaa elämääni.”
No, paluu vanhaan elämään on yhä vahvempi vaihtoehto.