Twitterissä levisi viikolla meemi, jossa Valkoinen talo oli varustettu sirkusteltan katolla. Vitsi osui naulan kantaan: meno maailman mahtavimman miehen virkatalossa on ollut viime aikoina yhtä sirkusta.
Donald Trump on ollut Yhdysvaltain presidentti yli puoli vuotta. Sadan päivän kuherruskuukausi on ohi jo ajat sitten, ja vähitellen olisi aika saada aikaan jotakin muutakin kuin pelkkää kuumaa ilmaa.
Trumpilla ja kongressin molempien kamarien enemmistönä olevilla republikaaneilla olisi tilaisuus ajaa läpi haluamaansa politiikkaa. Saavutussaldo on kuitenkin vaatimaton: konkreettisinta on, että Trump sai ehdokkaansa korkeimman oikeuden tuomariksi. Yhdysvaltain järjestelmässä tuomarinimitykset ovat todella merkittäviä.
Miinussaldo on sitäkin pidempi. Trumpin ajama terveydenhuoltouudistuksen eli Obamacaren kaatoyritys päättyi surkeasti. Hallinnon virkapaikkoja on yhä runsaasti täyttämättä. Valkoisen talon henkilökunnan vaihtoviikot vain jatkuvat. Suhteet Venäjään ovat umpisolmussa, ja hän on kohdellut ulkomaisia liittolaisia tavalla, joka panee kysymään mihin vihollisia tarvitaan, kun hän kohtelee liittolaisia näin. Trump voi aivan hyvin joutua virkasyytteeseen vaaleja edeltäneistä Venäjä-suhteistaan.
Trumpin sekoilu on alkanut johtaa siihen, että vallan keskus on alkanut liukua Valkoisen talon ulkopuolelle.
Ryhtiliike on menossa etenkin satajäsenisessä senaatissa. Trump kiukuttelee vieläkin Obamacaresta, mutta senaatin republikaanienemmistö haluaa käyttää ruutiaan muuhun. Monet republikaanisenaattorit ja muut konservatiivit vähättelevät Trumpia jo julkisesti.
Esimerkkiä näytti aggressiivista aivosyöpää sairastava republikaanisenaattori John McCain. Hän palasi kesken hoidon Washingtoniin ja antoi äänestyksessä ratkaisevan äänen, joka takasi, että Obamacare pysyy voimassa. Siinä lienee valuvikoja, mutta se toi sentään sairausvakuutusturvan kymmenillemiljoonille ihmisille.
Tällä viikolla senaatti näytti kaapin paikan Trumpille hyväksymällä äänin 98–2 paketin, joka kiristää Venäjään kohdistuvia talouspakotteita. Tulos oli niin selvä, ettei Trump voinut muuta kuin pitkin hampain hyväksyä pakotelain. Jos hän ei näin tekisi, hänen asemansa muuttuisi meneillään olevien Venäjä-tutkimusten takia kestämättömäksi.
Kongressi otti pakotteilla Trumpista niskalenkin, koska hän ei voi koskea niihin ilman vihreätä valoa kongressilta. Sitä ei tapahdu ainakaan ennen kuin Venäjä-tutkimukset ovat ohi. Aiemmat pakotteet Trump olisi voinut kaataa vetollaan.
Järjestystä Valkoiseen taloon palauttamaan palkattu uusi kansliapäällikkö John Kelly on aloittanut rivakasti. Amerikkalaismedian tietojen mukaan yhteydenpito Trumpiin on hänen käsissään eikä edes presidentin tyttärellä Ivankalla tai vävyllä Jared Kushnerilla ole oikotietä presidentin puheille.
Suurin este järjelliselle menolle on kuitenkin presidentti itse. Viimeksi Trump jäi kiinni kahdesta olemattomasta puhelinsoitosta. Trump väitti Yhdysvaltain partiopoikien johtajan ylistäneen hänen partiopojille pitämäänsä (paheksuntaa herättänyttä poliittista) puhetta ja Meksikon presidentin kehuneen tiukentunutta rajavalvontaa. Heti perään Washington Post kertoi Trumpin kannalta nöyryyttäviä yksityiskohtia tämän, oikeasti tapahtuneesta, puhelinkeskustelusta Meksikon presidentin kanssa.
Jos ennustaa pitää, Trump ei tule hoitamaan virkaansa neljää vuotta. Se on mahdollista vain jos presidentin pelleily loppuu ja vain jos Venäjä-tutkimukset eivät johda virkasyytteeseen ja lopulta mahdolliseen viraltapanoon. Varapresidentti Mike Pence on jo osoittanut, että tarpeen vaatiessa hän pystyisi tarttumaan tehtävään ja selviytymään siitä kunnialla.
Minkä tahansa organisaation, saati supervallan, yksi tehtävä on suojella itseään toiminnalta, joka vahingoittaa sitä sisältä päin. Yhdysvallat esiintyy ulkopolitiikassa yleensä yksituumaisesti ulospäin. Trump on rikkonut tämänkin tabun haukkumalla kongressia, siis omiaan, Venäjä-pakotteista.
Hyvän johtajan sanotaan tekevän itsensä tarpeettomaksi. Sanonta näyttää sopivan huonoonkin johtajaan. Trump tekee parhaansa tehdäkseen itsensä tarpeettomaksi.