Pääkirjoitus

Trump ja Macron – suhde, joka menee yli hilseen

Yhdysvaltojen ja Ranskan presidenteillä näyttää synkkaavan. Suljettujen ovien takana kantoja on varmasti vai-keampaa sovittaa yhteen.

Yhdysvaltojen ja Ranskan presidenteillä näyttää synkkaavan. Suljettujen ovien takana kantoja on varmasti vai-keampaa sovittaa yhteen.

Iranin ydinsopimuskiistassa mitataan etenkin Emmanuel Macronin painoarvoa ja neuvottelutaitoja.

Olisi ollut helppoa olettaa, etteivät presidentit Donald Trump ja Emmanuel Macron tule erityisen hyvin keskenään toimeen. He ovat eri sukupolvea. Macron haluaa intohimoisesti vahvistaa EU:ta, jota Trump pitää ongelmien pesänä.

Macron on suorasukaisesti arvostellut Trumpin päätöstä irrottaa Yhdysvallat Pariisin ilmastosopimuksesta. Kummankaan ego ei ole vaatimattominta luokkaa ja kumpikin nauttii olla huomion keskipisteenä. Aineksia yhteentörmäyksiin voisi olla enemmän kuin edellytyksiä toimivaan yhteyteen.

Tätä taustaa vasten kuvat Macronin Yhdysvaltain-vierailulta ovat olleet ällistyttäviä: presidentit kättelevät toisiaan poikkeuksellisen pitkään, kulkevat käsi kädessä ja antavat toisilleen poskisuudelman. Trump jopa pyyhkäisee kollegansa kaulukselta hilsettä, ”jotta tämä olisi täydellinen”.

Vuosi sitten Trump tapasi Valkoisessa talossa Saksan liittokanslerin Angela Merkelin. Maailmalle levisi video, jossa totinen kaksikko istui toimittajien ja kuvaajien edessä, eikä Trump halunnut kätellä Merkeliä kuvaajien pyynnöstä huolimatta.

Macronin ja hänen puolisonsa vastaanotto Washingtonissa oli tiistaina suorastaan pramea. Kiinnostavaa onkin nyt nähdä, miten Trump ottaa perjantaina vastaan samaan kaupunkiin tulevan Merkelin. Näyttävyyden aste pudonnee jo siksi, että Merkel saapuu Washingtoniin työ- eikä valtiovierailulle.

Yhdysvaltain ja Ranskan vuoropuhelu on viime vuosikymmeninä ollut välillä sujuvaa, mutta usein erilaisten häiriötekijöiden haittaamaa. Ero Yhdysvaltojen ja Britannian ”erityissuhteeseen” on ollut kirkas.

Tulevaisuus näyttää, miten Ranskan ja Yhdysvaltain suhteet pitkällä jaksolla kehittyvät. Valtiojohtajien hyvät henkilökohtaiset suhteet epäilemättä tukevat myös maiden suhteita.

Salamavalojen räiskeen päätyttyä Macronin ja Trumpin edessä oli ja on kysymyksiä, joiden ääressä mitataan johtajien todellinen ystävyys ja yhteistyökyky.

Washingtonissa vaikeisiin teemoihin kuului esimerkiksi Iranin ydinohjelmaa koskeva sopimus, jota Trump kutsuu ”hulluksi” ja jonka hän on uhannut romuttaa. Sopimuksen osapuolena on myös EU.

Macron kertoi Washingtonissa, ettei Ranska ole naiivi Iranin suhteen ja että Ranska on valmis työskentelemään sopimuksen uudistamiseksi. Samaan aikaan EU:n ulkopoliittinen edustaja Federica Mogherini ilmoitti, että sopimus on toimiva ja että se on syytä säilyttää.

Jää nähtäväksi, onko EU:n sisällä kyse vain erilaisista tavoista sanoa sama asia vai todellisista näkemyseroista.

Merkelin poliittisen voiman hiipumisen takia Euroopan ykkösjohtajan viitta on siirtymässä Macronille. Huippuälykkäälle ja energiselle ranskalaiselle langennut rooli ei vain ole yksinkertainen. Ranskan ja koko EU:n edut eivät aina mene yksiin.

Poliittiset voitot voivat tuossa asemassa olla näyttäviä, mutta pahimmassa tapauksessa luottamus katoaa kahdessa suunnassa.