Yhdysvaltojen presidentinvaalien voittaja Donald Trump on alkanut valmistautua tammikuussa tapahtuvaan vallan vaihtumiseen. Markkinoilla ja mediassa on käynnissä kiivas pohdinta tulevasta hallinnosta ja sen politiikasta. Tässä vaiheessa tiedämme edelleen varsin vähän Trumpin konkreettisista linjauksista. Voimme päätellä jotain henkilövalinnoista. Niissä on korostunut kokemus talouselämästä ja asevoimista, ei niinkään politiikan kokemus. Usea lojaali politiikan konkari on ainakin toistaiseksi jäänyt ilman painavaa ministerin tai johtajan paikkaa.
Talouskasvun nopeuttaminen on selvästi yksi päätavoite. Tämä vahvistui myös valtionvarainministeriksi ehdolla olevan Steven Mnuchin tuoreessa haastattelussa. Hän piti mahdollisena 3-4 prosentin BKT-vuosikasvua, mikä on kunnianhimoinen tavoite tilanteessa, jossa kasvu on viime vuoden ollut selvästi tätä alhaisempaa.
Tuleva presidentti haluaa laskea sekä henkilöiden että yritysten veroastetta ja samaan aikaan haluaa käyttää enemmän rahaa puolustukseen ja infrastruktuuri-investointeihin. Käytännössä tämä tarkoittaisi liittovaltion budjettialijäämän kasvua. Ekonomistit puhuvat fiskaalisesta elvyttämisestä erona rahapolitiikkaan perustuvaan elvyttämiseen.
Republikaanienemmistöinen kongressi on periaatteessa vahva kumppani tulevalle saman puolueen presidentille. Presidentti Trump lähtee helpommasta tilanteesta liikkeelle kuin presidentti Barack Obama, jonka politiikkaa kongressi rajoitti paljon ja joka aloitti kautensa taloudellisesti aivan toisenlaisessa tilanteessa. Republikaanit eivät kuitenkaan välttämättä tue kaikkia tulevan presidentin aloitteita. Lisäksi elvytys alkaa aikaisintaan vuonna 2018. Kuinka paljon todellisuudessa tullaan elvyttämään, selviää aikaisintaan vasta ensi vuoden aikana.
Odotukset talouspolitiikan muutoksesta ovat kuitenkin jo nostaneet Yhdysvalloissa korkoja ja vahvistaneet dollaria. Lisäksi elvytyksen mittakaavan odotetaan olevan potentiaalisesti suuren. Esimerkiksi investointipankki Morgan Stanley odottaa budjettialijäämän paisuvan nopeasti noin kuuteen prosenttiin suhteessa BKT:hen. Vertailukohtana voi käyttää euroalueella tuttua EMU-kriteeriä, joka on kolme prosenttia. Tarkat tulevaisuuden luvut ovat kuitenkin tässä vaiheessa varsin spekulatiivisia.
Lisäelvytys tapahtuisi tilanteessa, jossa USA:ssa vallitsee käytännössä täystyöllisyys. Maan työttömyysaste laski juuri alle viiden prosentin. Samaan aikaan finanssielvytyksen kanssa korkopolitiikan odotetaan normalisoituvan. Kuten Euroopassakin, Yhdysvaltain rahapolitiikka on ollut voimakkaasti elvyttävää. Nyt Fed:n odotetaan nopeuttavan korkojen nostoja. Tuorein korkojen nosto tapahtuikin tällä viikolla. Elvytys täystyöllisyystilanteessa nostaa perinteisten talousmallien mukaan inflaatiota, johon korkopolitiikan on reagoitava.
Eurooppalainen keskustelu on hyvin toisenlaista. Tosin euroalueellakin kovimmat budjettileikkaukset ovat ohitse, mikä mahdollisti talouskasvun piristymisen tänä vuonna. Työttömyyden, julkisen velan ja alijäämän suhteen luvut kuitenkin antaisivat olettaa, että elvyttäjä olisi euroalue, ei Yhdysvallat.
Euroalueella työttömyysaste on lähes 10 prosenttia eli kaksinkertainen Yhdysvaltoihin verrattuna. Alijäämä ja julkisen sektorin velka ovat kummatkin alhaisemmat euroalueella.
Euroopan komissio itse asiassa ehdotti marraskuussa EU:n jäsenmaille budjettialijäämien kautta tapahtuvaa lisäelvytystä. Paino elvytyksessä olisi ollut Saksassa ja mittakaava olisi ollut selvästi pienempi kuin nyt spekuloidaan Yhdysvalloissa tapahtuvan. Elvytys olisi vaatinut jäsenvaltioiden tuen, ja ehdotus ammuttiin alas hyvin nopeasti. Suomessa asiasta ei käyty erityistä keskustelua.
Historia on nyt toistamassa itseään. Myös finanssikriisin yhteydessä talouspolitiikka oli selvästi löysempää Atlantin toisella puolella kuin euroalueella. Liittovaltion budjettialijäämä oli suurimmillaan Yhdysvalloissa peräti 10 prosenttia BKT:sta. Alijäämä oli samaa tasoa kuin Kreikassa pahimmillaan eurokriisin yhteydessä.
Löysyydestä ei rankaistu. Finanssikriisin jälkeen kasvu ja työllisyyden kehitys olivat USA:ssa selvästi ripeämpää kuin Euroopassa.
Mitä USA:n finanssielvytys tarkoittaisi euroalueelle ja Suomelle?
Vanha manner olisi aluksi vapaamatkustaja. USA:n talouskasvun piristyminen lisäisi euroalueen tuotteiden ja palveluiden kysyntää. Dollarin vahvistuminen tukisi myös kilpailukykyä. Yhdysvallat elvyttäisi euroalueen puolesta.
Todellisuudessa tilanne on monimutkaisempi. Täystyöllisyyden vallitessa tehty elvytys voi johtaa myös nopeasti kiristyvään rahapolitiikkaan. On hyvin mahdollista, että Yhdysvalloissa saadaan aikaiseksi normaalit suhdannevaihtelut ja tähän kuuluva laskusuhdannekin pitkähkön taon jälkeen. Ekonomisteille riittää mietittävää.
Risto Murto on työeläkeyhtiö Varman toimitusjohtaja.
Kolumni