Oulu
Luontokuvaaja Jouni Klingaa harmittaa hieman. Hän on palannut pari viikkoa sitten kuukauden mittaiselta Costa Rican -matkalta, ja sillä aikaa kotimaassa ovat pakkaset paukkuneet. Talvi on ollut luontokuvaajille otollinen: huurteisia puita, kirkkaita kuutamoöitä ja keskitalven lyhyen päivän auringonvaloa kireässä pakkassäässä.
Sademetsän värien ja äänten voisi silti olettaa olevan päällimmäisenä mielessä, mutta Klingalla on muutakin pohdittavaa. Hän on nimittäin Suomen Luonnonvalokuvaajat ry:n tuore puheenjohtaja.
Lopputalven kuvauspäivistä pitäisi nyt riittää aikaa myös puheenjohtajan velvollisuuksiin. "Ainakin puhelimessa joutuu aikaa viettämään", Klinga ennustaa lähitulevaisuuden ajankäyttöään.
Nuoria mukaan
Suomen Luonnonvalokuvaajat ry:n johtotehtävän voi olettaa haukkaavan hyvän osan kuvaajan arjesta. Yhdistyksessä on noin 800 jäsentä.
Klingan mukaan mukana ovat lähes kaikki ammattilaiset ja kuvausta ammattimaisesti harrastavat. Lisäksi jäseninä on suuri osa aktiivisista harrastajista.
Jäsenet valitsee hallitus työnäytteiden perusteella. Rimaa ei kuitenkaan pidetä itsetarkoituksellisen korkealla.
"Lähtökohta on, että kun luontokuvauksen perusteet ovat hallinnassa, jäseneksi pääseminen on todennäköistä", Klinga toteaa.
Uusissa hakemuksissa näkyy Klingan mukaan ilahduttavan paljon nuorempaa polvea, ja uusi puheenjohtaja pitää yhtenä tavoitteenaan nuorten kuvaajien innostamista.
Osaltaan tämä saattaa toki johtua puheenjohtajan omasta iästä, Klinga kun on juuri 30 vuoden rajan ylittänyt. Hän arveleekin olevansa nuorin puheenjohtaja yhdistyksen 25-vuotisessa historiassa.
Tropiikki kutsuu
Nuoresta iästä huolimatta takana on yli 15 vuotta luontokuvausta, omia näyttelyitä ja muun muassa kolme kuvausmatkaa tropiikkiin.
Lähinnä sademetsiin suuntautuneiden matkojen taustalta löytyy Klingan mukaan "kiinnostus äärimmäisiin olosuhteisiin". Ensimmäinen retki vei kolmeksi kuukaudeksi Ecuadoriin ja Peruun, toinen kahdeksaksi kuukaudeksi Australiaan ja Papua-Uusi-Guineaan.
Näihin verrattuna Costa Rican -matka oli pikavisiitti. "Piti päästä parantelemaan viidakkotautia", Klinga selittää.
Ääriolosuhteita Klinga on kotimaassa etsinyt pohjoisen talvesta. "Kuutamokelit Pohjois-Suomen tuntureilla ovat yksi mielikuvauskohteista."
Klinga on kotoisin Kiikoisista, Satakunnan ja Pirkanmaan rajamailta. Ouluun hänet toi biologian opiskelu vuonna 1990. Tällä hetkellä Klinga mainitsee pääasiallisiksi kuvauskohteikseen Hailuodon ja Liminganlahden maankohoamisrannikot.
Biologin työt elättävät Klingaa konsulttitöiden muodossa, mutta pääosa leivästä tulee valokuvauksesta oheistoimintoineen.
Klinga on mukana kahdessa kuva-alan yrityksessä. Kuvahaukka images tuottaa kuvan ohella muun muassa painotuotteitta. Dialogies.com on puolestaan viime vuonna perustettu, internetin kautta toimiva oululainen kuvatoimisto.
Paikallisuus esiin
Ikä ei ole ainoa asia, jonka suhteen Klinga on epätavallinen valinta puheenjohtajaksi. Yhdistyksen koko jäsenkentässä painotus on etelässä, ja sieltä ovat tulleet useimmat puheenjohtajatkin.
"Tyypillinen suomalainen luontokuvaaja on keski-ikäinen korkeasti koulutettu mies", Klinga määrittelee. Osaltaan määritelmään kuuluisi siis myös sana eteläsuomalainen.
Klinga tosin toteaa, että ammattilaiset ovat sijoittuneet varsin tasaisesti eri puolille maata. Luontokuvaajia löytyy muualtakin kuin kehä kolmosen sisältä.
Paikallistoiminnan kehittämisen Klinga näkeekin tärkeänä asiana. Hyvänä esimerkkinä hän mainitsee Pohjoisen Luontokuvaajat ry:n, josta on suhteellisen lyhyessä ajassa kehittynyt Suomen aktiivisin paikallisjärjestö.
Digikuva tulee
Kun luontokuvasta puhutaan, on lähes pakko kysyä kantaa digitaalikuvaukseen ja tähän usein yhdistettävään kuvien manipulointiin. Klinga muistuttaa heti, että itse digikuvaus ei vaikuta kuvan perusteisiin.
"Suomalainen luontokuvaus on elänyt viime vuosina murroskautta, jossa on puitu digitaalikauden tuomia muutoksia ja kuvien aitoutta. Menetelmät muuttuvat, mutta perusteet pysyvät: hyvät luontokuvat syntyvät yhä edelleen vain ahkeralla luonnossa kulkemisella ja luonnontuntemuksella."
Luontokuvaajien keskuudessa on ollut kovia keskusteluja kuvien jatkojalostukseen liittyen. Klinga korostaa kuitenkin kuvaajien välistä yhteistoimintaa ja yhteisymmärrystä. Hän näkee myös, että asiassa on edetty laajempaan yhteisymmärrykseen kuvaajien keskuudessa.
"Kansainvälisesti olemme hyvässä asemassa, sillä muualla Euroopassa vastaavat digimurrokseen liittyvät keskustelut ovat vasta edessä", Klinga huomauttaa.
Klingan mukaan menetelmäkeskeisyyden jälkeen on jälleen aika panostaa itse aiheeseen eli luontokuvaan ja sen esille tuontiin.
"Luontokuvan merkityshän tulee jatkuvasti vain lisääntymään, kun ihmiset itse vieraantuvat yhä enemmän luonnosta."