Trööt­tää kesken kou­lu­tun­nin

Elmiina Karppisen (11) koulupäivä Mäkirinteen ala-asteella Haapavedellä keskeytyy kerran viikossa 15 minuutin ajaksi, kun hän ottaa käyrätorvensa kainaloon ja siirtyy koulun kirjastoon. Siellä häntä odottaa Harri Lidsle pitääkseen hänelle soittotunnin.

Elmiina Karppisen (11) koulupäivä Mäkirinteen ala-asteella Haapavedellä keskeytyy kerran viikossa 15 minuutin ajaksi, kun hän ottaa käyrätorvensa kainaloon ja siirtyy koulun kirjastoon. Siellä häntä odottaa Harri Lidsle pitääkseen hänelle soittotunnin.

"Ensi viikolla on keikka, ja no nyt ruvetaan harjoittelemaan", sanoo Lidsle ja ottaa ensimmäisen äänen. Trööttää-niminen kappale lauletaan ensin ja kun Elmiina oppii laulun ja rytmin, hän pääsee sitä kokeilemaan yhdessä opettajansa kanssa. Elmiina saa myös uuden läksyn ja kirjallisia ohjeita seuraavaa tuntia varten.

Sakari Karsikas (11) on tuubaoppilas. Hänkin soittaa Trööttäätä. Opettaja huomaa, että soittimen venttiilit kaipaavat hieman huoltoa. Ne tulevat hoidetuiksi saman tien. Soittotuokion aikana tulee tutuksi uusia musiikkitermejä: piano on hiljaa, mezzoforte aika lupaa ja forte lujaa.

Jokilaaksojen musiikkiopiston vs. vaskisoitonopettaja, Euroopan menestyneimpiin tuubataiteilijoihin kuuluva Harri Lidsle aloitti syyskuun alussa Mäkirinteen koulussa kokeilun, jossa 15 valmennusryhmään kuuluvaa vaskisoittajaa käy soittotunnilla koulupäivän aikana. Oppilaat ovat soittaneet runsaat kolme kuukautta ja ovat keikkailleet jo useamman kerran. Vaskisoitin on siitä kiitollinen, että jo vasta-alkaja voi mennä muiden mukaan soittamaan, ja soitto kuulostaa hyvältä.



Yhteistä aikaa perheelle


Harri Lidsle tietää omastakin kokemuksesta, millaista elämä on perheessä, jossa lapset harrastavat. "Ainakin kolmena iltana viikossa musiikkia harrastavien lasten perheessä paras yhdessäoloaika mene siihen, että lapset ovat soitto- tai teoriatunnilla tai yhteissoittoharjoituksissa, eikä ehditäkään olla yhdessä."

"Kaveripiirikin saattaa käydä äkkiä vieraaksi, jos musiikinharrastaja on 3-4 iltaa viikossa musisoimassa."

"Ala-asteikäiselle soiton ei tarvitse johtaa siihen, että hänestä tulee ammattisolisti, vaan soitto voi hauskaa. Pääsykokeita ei ole. Soittotunti voi olla lyhyt, kuten 15 minuuttia. Mennään hitaasti eteenpäin, liian suuria vaatimuksia ei ole."

Valmennusryhmään kuuluvalla on samat oikeudet kuin musiikkiopistolaisella. Hän muun muassa voi vuokrata soittimen opistosta.

Joustoa järjestelmä vaatii koulun opettajilta ja myös musiikinopettajalta. Koulussa pitää olla sen verran soitto-oppilaita, että opettajan kannattaa mennä heidän luokseen.

Vanhemmat säästyvät kuljetuksilta, kun oppilaan matka soittotunnille kestää suuntaansa viisi sekuntia. Vaihtoehtona voisi olla 25 kilometrin matka sivukylältä keskustaan, ja perheessä voi olla vielä useampia kuljetettavia.

Koulun opettajien kanssa on yhdessä katsottu, miltä tunnilta oppilas voi olla pois. Opettajat ovat ymmärtäneet, miten tärkeää lapselle on saada 15 minuuttia henkilökohtaista opetusta ja ohjausta. Oppilas oppii ilmaisemaan itseä. Oppilaan pitää istua rauhassa ja keskittyä. Keskittymiskyky puolestaan auttaa pärjäämään koulussa muutenkin.

Ensi vuoden alusta valmennusryhmälle alkaa vielä teoriaopetus, jossa edetään ryhmänä pikkuhiljaa. Opettajaksi tulee musiikkiopiston teorianopettaja. Myös yhteissoitto pyritään järjestämään koulupäivän aikana, sitä johtaa kapellimestari Timo Hannula.

Ilmoita asiavirheestä