Timo Rautiainen, 39, tekee Rajaportti-levyllä saunamatkan suomalaisuuden kylmään arkeen. Hän laulaa maaseudun tyhjenemisestä, perheväkivallasta, yksittäisten ihmisten tragedioista.
Rajaportti on myös Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus -yhtyeen musiikillisen ja sisällöllisen uusiutumisen vertauskuva. Jyväskyläläisyhtye murtautuu ulos marginaalista. Koskettava raskas rock on korvannut rosoisena kitkuttelevan jyystön.
Rautiainen on jo yhtyeen ensimmäisestä levytyksistä lähtien laulanut suomalaisesta mytologiasta ja arjesta. Nyt hän porautuu entistä syvemmälle keski-ikää lähestyvän miehen toiveisiin ja pelkoihin.
Surupukupeittää Suomen
Uudelta levyltä singlenäkin julkaistu Surupuku on vuoden 2002 suuria suomalaisia rock-kappaleita. Se pureutuu yhtyeen itsensä uraan samanlaisella sarkasmilla kuin 1980-luvun alun suomalainen rock.
Kappale voisi teemallisesti olla sukua sellaisille suomalaisen rockin klassikoille kuin Hassisen Koneen Jurot nuorisojulkkikset tai Eppu Normaalin Akun tehdas.
"Laulu pohjautuu eräiden suomalaisten johtavien rockhenkilöitten keskusteluihin meistä. Olimme nousemassa tietoisuuteen ensimmäisen levymme jälkeen. Herätimme ihmetystä. Moni kyseli, miksi me pukeuduimme mustaan ja soitimme suupielet alaspäin", laulaja selvittää. Rautiaisesta tuli ammattimuusikko vasta viime vuonna. Musiikin tekemisen hän aloitti kuitenkin jo samoihin aikoihin, kuin opettajaksi kouluttautumisen.
"Tuntuu hullulta että siinä vaiheessa kun menestyksellä ei ole enää merkitystä, se tuodaan eteen hopealautasella."
Väylä miehenmieleen
Rautiaisen musiikkia on joskus parjattu synkkämielisyydestä. Hänelle on yllätys, että palautetta on tullut ihmisiltä, joiden perhepiirissä on ollut masennuksesta kärsiviä.
"Aikuinen mies saattaa hyvin itkeä aamuyöstä laskuhumalassa omia murheitaan musiikkini tahdissa tahdissa. Tämä on väylä, jota kautta ihminen voi käsitellä tunteita. Olen aina kuvitellut, että musiikkini synkistäisi ihmistä."
Uuden levyn kansikuvat on kuvattu Tampereen Pispalassa sijaitsevassa Rajaportin saunassa.
"Se ei ole palvottu reliikki -- savusauna jossa kävellään tuohivirsuissa -- vaan siellä on keltaista roskalaatikkoa pihapiirissä. Se on tätä päivää, vaikka sillä on takana selkeä historia."
"Sauna on viimeisiä suomalaisuuden linnakkeita Euroopan yhdistymisen ja markan katoamisen aikoina. Se on paikka hiljentyä ja mietiskellä. Uusi levy on kokoelma niistä ajatuksista, joita miehellä on saunareissun aikana päässä pyörinyt. "
Sanoituksiin ulkopuolista apua
Rautiainen on enempi omien ideoittensa tulkki kuin tekstittäjä.
"Olen aina miettinyt hyvin tarkkaan, pystynkö seisomaan tekstieni takana. Jos ihmiset haluavat heittää mua kivillä niiden takia takia, toivon myös, että he perustelevat tekonsa."
Aikaisemmille levyille lauluja sanoittaneen Tomi Tuomaala on jäänyt taka- alalle. Uudella levyllä on sanoittajana muun muassa YUP-yhtyeen laulaja Jarkko Martikainen, joka myös tuotti levyn. Rautiainen itse on sanoittanut kolmanneksen yhtyeen koko tuotannosta.
"Meillä on oma identiteetti ja vahva tahto, ja siksi kestimmekin hyvin ulkopuolisen tahon mukaan tulon levyn tuottajaksi." Älä enää lyö -kappaleen on tekstittänyt Vexi Salmi. Rautiainen kertoo, että kovaäänisen rokkarin ja iskelmänikkarin rajoja rikkova yhteistyö saattaa tulevaisuudessa jatkua.
"Salmi osaa kirjoittaa suomalaisen keski-ikäisen miehen ahdistuksesta. Jos muistellaan hänen Irwinille tekemiään tekstejä, on hän suomalaisen popin ensimmäinen yhteiskuntrakriitikko. Me taas olemme suomalaisen raskaan pienen vähemmistömusiikin yhteiskuntakriitikko. " Timo Rautiaisen & Trio Niskalaukauksen sointi on hiottu uudella levyllä eleettömäksi ja tiukaksi.
"Itsetarkoituksellinen sooloilu ei ole kolissut mulle koskaan", bändijohtaja kertoo.
Musiikillisille esikuvilleen Rautiainen on uskollinen. Hän tunnustaa suureksi vaikuttajaksi Oulun Kuusrockissakin 1980-luvun puolivälissä vierailleen Mountain-yhtyeen sekä haudanvakavaa rockia jo 1960-luvun lopussa takoneen Black Sabbathin.
"Soundimaailma on hiotumpi ja helpompi lähestyä. Black Sabbath, Mountain ja Neil Young ovat se sylttytehdas, jonne jäljet johtavat." Rautiainen tekee synkkää, mutta arkisuudessaan vetoavaa musiikkia. Viihdeteollisuudessa tapahtuva väkivallalla mässäily vetää hänet hiljaiseksi. "Kuulutan tekijän vastuuta. On käsittämätöntä että ihmiset eivät näe yhteyttä suomalaisten nuorten viime aikoina tekemien rikosten ja väkivaltaviihteen välillä."