Osaako Oulu olla koskaan ylpeä mistään omastaan? Oululla on ainutlaatuinen, luultavasti Suomen komein kaupungintalo, mutta silti kuulemma nyt tarvitaan uudeksi ”maamerkiksi” tornitaloa, joita on maailma pullollaan.
Itse pidän Oulun kaupungintalon postikorttia laukussani, ja aina kun joku kysyy, mistä päin Suomea olen kotoisin, esittelen sitä ylpeänä. Ei ole tarvinnut hävetä missään päin maailmaa. Se kantaa Oulun maamerkkinä siinä missä Pariisissa Eiffel-torni.
Yhtenäisenä säilyneessä Pariisissa on tehty pari mokaa 1970-luvulla presidentti Pompidoun aikana. Toinen niistä on Eiffel-tornin lähimaastoon Seinen rannalle rakennettu tornitalojen rypäs, Le Front de Seine. Onko kukaan koskaan nähnyt sitä yhdessäkään postikortissa? Ei taatusti, sillä tornitalot rajataan aina visusti pois kaikista kuvista ja korteista. Niillä ei ylpeile kukaan.
Samoihin aikoihin Pariisin siluettiin nousi yksi torahammas, 60-kerroksinen Montparnassen torni. Se on laatuarkkitehtuuria, mutta tornin asettaminen Pariisin keskustaan sai asukkaat säikähtämään niin pahasti, että lait muutettiin.
Keskustaan ei saa rakentaa torneja, vaan komea tornikaupunginosa, Euroopan ensimmäinen lajissaan, presidentti de Gaullen jo 1950-luvulla alkuun panema La Défense on kaupungin rajojen ulkopuolella. Sinne pääsee nopeasti metrolla, eikä se riko harmonista kaupunkikuvaa.
Pariisi säästyi täpärästi sodassa Hitlerin tuhokäskystä huolimatta. Saksan kaupungit taas pommitettiin maan tasalle, ja ne oli pakko rakentaa uudelleen uusine torneineen. Oulu ”pommitti” itse itsensä...
Tornien rakentaminen Suomessa esitetään trendinä, kun kyse on tehomaankäytöstä keskusta-alueiden harmoniasta välittämättä. Trump–Putin-tapaamisen aattona kävelin Helsinkiin tulleen ranskalaistoimittajan kanssa Hietalahden rannassa.
–Käsittämätöntä, että tuollainen keskinkertaisuus on päästetty tänne, ihmetteli paljon nähnyt RFI:n Quentin Dickinson katsoessaan veden ääreen asetettua tornihotellia.
Sekarakentaminen taas peitetään kernaasti termillä kerroksisuus. Miltä näyttäisi tornitalo tai betoni Porvoon vanhojen aittojen takana? Siellä on vastikään rakennettu sivistyneesti uusi Länsirannan asuinrakennusrypäs täysin harmoniassa lähellä olevien aittojen kanssa. Niiden asunnot on viety käsistä. Oulun yhtä arvokkaat aitat ovat saaneet seurakseen betonia.
Helsingissä Enso-Gutzeitin pääkonttoria, Alvar Aallon sinänsä hienoa rakennusta, on jo kauan pidetty kaupungin karmeimpana esimerkkinä sekarakentamisesta, joka tuo hampaan harmoniseen kokonaisuuteen valtakunnan paraatipaikalla.
Jos Oulun betoninen monumentaalikeskus, jonka kauneudestakin voi olla monta mieltä, on tuotu vanhojen aittojen ja kauppahallin alueelle, ei kokonaisuutta ole selvästikään otettu huomioon. Tilaa olisi ollut muuallakin, vaikka jokisuistossa.
Nyt taas Kiikelin löylymaan ”Kiikelin kiulu”-ehdotus olisi aivan Porvoon Länsirannan uudisrakennusten tavoin mukaillut hienosti arvokkaita aittoja ja taatusti saanut varsinkin turisteilta paljon kiitosta. Oulussa se ei päässyt edes loppusuoralle.
Kiulu-ehdotuksen voi katsoa olevan linjassa aikoinaan arvostetun Oulun koulun periaatteiden kanssa. Mutta ai niin, eihän Oulussa mitään omaa haluta arvostaa. Houkuttelevan kaupungin täytyy osata olla omaperäinen. Mutta muistaako Oulun koulua enää kukaan?
Korjattu 20.7.2018 kello 8:04 kirjoittajan sukunimi.