On Ruotsilla sitten ihan minkälainen joukkue kasassa, sitä ei ikinä kannata aliarvioida arvokisoissa. Ei, vaikka joukkueessa on kahdeksan 1990-luvulla syntynyttä untuvikkoa ja kirkkaimman tähden titteliä pitää hallussaan 20-vuotias Magnus Pääjärvi, jonka äidin juuret ovat muuten Torniojokilaaksossa.
Karkeasti arvioiden Tre Kronor pelaa MM-finaalissa joukkueella, joka on sekoitus tulevaisuuden suurlupauksia ja perinteisiä sarjajyriä. Kuningaskunnan suurimmat tähdet tahkoavat taaloja NHL:ssä, lähinnä Detroitissa ja Vancouverissa.
Ruotsilla on siis aikuisten arvokisoissa edessään todella loistava tulevaisuus. Nuorista vastuunkantajista on iloa ainakin vuosikymmenen ajan, ja tilanne siis täysin erilainen kuin leijonissa. Suomelta puuttuvat tyystin 20-25-vuotiaat kansainväliset huiput, ja NHL:ssä ainoa tuon ikähaarukan suomalainen vakiokokoonpanossa on Phoenixin Lauri Korpikoski.
Leijonilla on huikea 1983-syntyneiden pelaajien ikäluokka, joka kantaa vastuuta vielä muutaman vuoden vuoden, mutta eräänä päivänä A-maajoukkueen valmennusjohto joutuu tukalan tilanteen eteen.
Missä ovat vuosina 1986-1991 syntyneet suunnannäyttäjät? Kysyä aina voi, mutta nimiä ei tule mieleen.
Ruotsin menestysmahdollisuuksista teki ennen MM-turnausta omat johtopäätöksensä myös maan kirjoittava lehdistö. Kun suomalaisia kollegoita tulee pressikeskuksessa vastaan ruuhkaksi saakka, ruotsalaisia on paikalla vain kourallinen.
Mutta on päivänselvää, että länsinaapurissamme kiekkokuume alkaa nousta kohinalla lähelle neljääkymmentä. On MM-finaali sen verran kova juttu, kuten kiekkopiireissä on tapana julistaa.
Vuoden 2011 MM-kisat jäävät historiaan turnauksena, jossa pohjoisamerikkalaisilta jäi Eurooppa valloittamatta. Kanada rantautui Slovakiaan John Tavaresta, Jeff Skinneriä ja Rick Nashia lukuunottamatta melkeinpä C-tason joukkueella.
Samaa pätee myös USA:han, jolla tuntuu olevan vieläkin suurempia vaikeuksia saada maan ehdottomia NHL-tähtiä mukaan kisoihin.
Koska Tshekki putosi, maailmanmestari nimi vaihtuu taas, mikä on huippukiekkoilussa tervetullut ilmiö. 2009 ja 2008 mestari oli Venäjä, 2007 Kanada, 2006 Ruotsi, 2005 Tshekki, 2004 Kanada...
Suomen sarakkeessa on edelleen vain yksi merkintä mestaruudesta. Vuosi 1995 on jäänyt polttomerkittynä maamme jääkiekkohistoriaan.
Suomi on ollut ennen Bratislavaa MM-finaalissa seitsemän kertaa, ja mestaruuksia on vain yksi. Osumatarkkuus 14,2 prosenttia
Pronssiottelussa meikäläiset on nähty neljä kertaa; 2000, 2002, 2006 ja 2008, eikä tappioita ole kuin yksi. Osumatarkkuus 75 prosenttia.
Nämä lukemat kertokoot leijonaurhomme venymiskyvystä aika paljon.