Olemme sopineet tapaamisen Tukholman kulttuuritalon kahvioon Sergelin torille ja Jonas Hassen Khemiri, viime aikojen puhutuin esikoiskirjailija Ruotsissa, tulee sinne hyvissä ajoin.
25-vuotiaan esikoisteosta Ett öga rött (Ajatussulttaani) on pian myyty Ruotsissa 100 000 kappaletta.
Dramaten-teatterin näyttelijät ovat lukeneet sen läpi päivän kestäneessä maratonlukutilaisuudessa, siitä on tehty Göteborgissa nuorten näytelmä ja kirjailijan nuorempi veli Hamdi on lukenut teoksen näkövammaisia varten kasetille. Elokuvaversiokin on tulossa.
Jonas Khemiri on kiertänyt peruskouluissa puhumassa teoksestaan, sillä nimenomaan nuorten kirjahan Ajatussulttaani on.
Punainen silmä
Kirjan alkuperäisessä kannessa on Khemirin idean mukaisesti punaisella pohjalla kultakirjaimin ja arabeskein koristeltuna kauniin Koraanin tapaan kirjan nimi.
Kirjailijan mukaan punaisen silmän (Ett öga rött) voi saada, jos on itkenyt liikaa, myös vihastuessaan voi nähdä punaista ja krapulaisen silmäkin voi olla punainen. Se että kirjan ruotsinkielisessä nimessä on kielioppivirhe, pitäisi sanoa "Ett rött öga", on tarkoituksellista, sillä kirjan päähenkilö, yläasteikäinen Tukholmassa arabialaisista vanhemmista syntynyt Halim rikkoo päiväkirjassaan koko ajan kielen sääntöjä vastaan.
Kirjailijan mukaan Halim voisi halutessaan puhua ja kirjoittaa ruotsia sujuvasti, mutta hän ei halua sitä, koska on poikkiteloin yhteiskuntaa vastaan.
Juuri tätä poikkiteloin olemista Jonas Khemiri on halunnut kritisoida Halimin hahmossa. Halim löytää esimerkkejä ruotsalaisen yhteiskunnan rasismista joka paikassa, mutta ei huomaa syyllistyvänsä itse pahimmanlaatuiseen ennakkoluuloisuuteen. Halimin kotitekoisen filosofian mukaan ruotsalaiset nuoret ovat joko luksussveduja, kirppisjengiläisiä tai tanssiluokkalaisia.
Mutiksia eli maahanmuuttajia on kahta lajia: tavallinen mutis, joka on hölmö, ahne, varastelija ja vandaali, tai sitten kunnon poika, joka pänttää kokeisiin ja mielistelee opettajia.
Yksinäinen intifada
Jonas Khemirin tunisialainen isä on toiminut Tukholmassa peruskoulussa arabian kielen opettajana arabiaa kotonaan puhuville lapsille, ja kirjailijan mukaan kiitos kotikielen opetuksen hänkin osaa lukea ja kirjoittaa arabiaa, joskin puhuminen on vaikeampaa. Khemirin äiti on ruotsalainen.
1990-luvun alussa silloisen opetusministeri Göran Perssonin aloitteesta suoritetut säästötoimet, jotka kohdistuivat erityisen ankarasti juuri kotikielen opetukseen, ovat alkusysäyksenä Halimin yksinäiseen intifadaan kansankotia vastaan.
"Kaikki tulkitsevat Koraania haluamallaan tavalla", toteaa kirjailija. Kirjan fundamentalistinen höppänä Dalanda tulkitsee Koraani-sitaatteja omalla tavallaan ja Halimin viisas isäkin väittää sananlaskun "kärsivällisyys on avain onneen" löytyvän Koraanista, vaikka se tulee itseasiassa arabialaisesta kaunokirjallisuudesta.
Kiistelemme haastattelun lopuksi kirjailijan kanssa siitä, onko kirjassa onnellinen loppu vai ei. Jonas Khemirin mielestä Halim ei kasva eikä kypsy, hän jää surulliseksi ja säälittäväksi Don Quijoteksi, mutta minun mielestäni viisaan isänsä ansiosta poika tulee kyllä kasvamaan.
Kirjan hienoimpia piirteitä onkin isä-poika -suhteen syvyys. Vaikka Halim varastaa, vandalisoi ja mielikuvissaan jopa murhaa, käyttäytyy hän aitoarabialaiseen tapaan kunnioittavasti isäänsä kohtaan, ajattelee sitten mitä tahtoo isän sopeutumisesta ympäröivään yhteiskuntaan.
Isä siteeraa ruotsalaista pappia kun poika kritisoi häntä taistelusta ja arabialaisista juurista luopumisesta, islamin kieltämisestä: "Det går en bro från tro till ro" eli usko on silta rauhaan.