Aamu Furusundissa oli kostea ja tyven. Miehistö valmistautui päivänkisaan. Tankkasimme kallista dieseliä 90 litraa, annoimme tasoitusta Turkkulaiselle. Tuuli virkesi klo 10 aikaan, starttasimme legille klo 10:30. Päästimme edellemme ruotsalaisen Omega 42:n. Tuuli oli takana, joten My Way spinnu ylös, nopeus hetkessä yli 7,5 solmua. Pagon jäi lähtölinjalle, kun kippari ei yksinään nostanut heti spinnua. Omega paineli jo etäällä, takaa saapui X42 koneella. Pian X:ä nosti rätit ylös, mutta ei kuitenkaan spinnua. Seelasimme puuskittaisessa sivutuulessa ruotsinlaivojen lomassa kapeita solia pitkin kohti Omegan peräpeiliä. Laivoista sadat ihmiset kuvasivat upeaa purjehdustamme. X:ä jäi, koska ei nostanut spinnua ja ohitimme pian myös Omega 42:sen. Muutaman päivän harjoitus on tehnyt keltanokkamiehistöstä toimivan tiimin. Iltapäivällä tuuli tyyntyi, Omega ajoi koneella ohitsemme, siirryimme koneajolle. Vaxholmin edustalla oli todella vilkas vesiliikenne, paikallisvesibussit tulivat ja menivät. Monenlaista venettä risteili sinne ja tänne monessa kerroksessa. Kävimme satamassa keittämässä sillipotut ja imaisemassa jätskit jäätelöbaarissa. Juuri, kun olimme lähdössä Vaxholmista. Turkkulainen saapui, olimme ehkä kuitenkin eri "lyssissä". Matti Ruokonen soitti ja kertoi meidän olevan Vaxholmin vierasvenelaiturin puolessa välissä parkissa, My Way ohjelmisto kertoo tarkasti sijainniin kotijoukoille. Vaxholmi osottautui liian vilkkaaksi satamaksi yöpymiseen, joten käänsimme keulan kohti Tukholmaa. Koneajoksi meni taas, Djurgårdenin edustalla iso ylös, eli mainokset esille. Koska tuulet ovat olleet varsin keveitä koko viikon, Juuso ja Harri ostivat rannekkeet Djurgårdenin leikkipuistoon ja pyörivät koko illan härveleissä, jotta saisivat edes hieman kokea merisairautta. Tuli testattua kovan kelin sietokykyä. Artsi s/y Tracker My Way
