Kesähelmi: Pe­rä­me­ren saa­ris­toon pääsee ke­sä­ret­kel­le ve­neel­lä

Onnettomuudet : Metsä Fibren Kemin bio­tuo­te­teh­taan työ­maal­la kuo­le­maan joh­ta­nut ta­pa­tur­ma

Tracker My Way palasi Ouluun

Oululainen purjevene Tracker My Way on palannut virallisesti yli vuoden kestäneeltä purjehdusmatkaltaan. Viime vuoden heinäkuun lopulla alkanut matka päättyi virallisesti perjantaina samaan laituriin Oulun Kauppatorille

Iso joukko oululaisia oli vastaanottamassa yli vuosi sitten matkalle lähtenyttä Tracker My Way -venettä sen palatessa kotisatamaansa.
Iso joukko oululaisia oli vastaanottamassa yli vuosi sitten matkalle lähtenyttä Tracker My Way -venettä sen palatessa kotisatamaansa.
Kuva: Pekka Peura

Oululainen purjevene Tracker My Way on palannut virallisesti yli vuoden kestäneeltä purjehdusmatkaltaan. Viime vuoden heinäkuun lopulla alkanut matka päättyi virallisesti perjantaina samaan laituriin Oulun Kauppatorille, josta vene lähti seikkailurikkaalle matkalleen.

"Hyvin meni... kaikki meni", oli helpottuneen kipparin Matti Ruokosen ensi kommentit, kun alus oli saatu takaisin onnellisesti kotisatamaan.

Trackerin matka vei Oulusta ensin Kanarian saarille. Sieltä lähdettiin mukaan kansainväliseen purjehduskisaan ja ylitettiin Atlantin valtameri ja päädyttiin Karibian merellä sijaitsevalle Saint Lucialle. Pienen lomailun jälkeen valtameri ylitettiin uudelleen ja paluu Euroopan manterelle tehtiin nyt Azorien kautta.

Veneen lokimittariin kertyi matkan aikana käytännössä tasan 14 000 merimailia, eli lähes 26 000 kilometriä.

"Ei vastaavaa matkaa voi suositella tervejärkisille, mutta jos haluaa nähdä maailmaa, niin lähdettävä on."

Kokemukset matkan tuomista opetuksista ovat jo kirkkaana mielessä. Matti Ruokosen mukaan ensimmäinen ja tärkein seikka on huolehtia veneen vedenpitävyydestä. Paksut silikonisaumat veneen ikkunoiden ympärillä kertovat omaa kieltään matkan aikana tehdyistä lisätiivistyksistä.

"Mitään vaaraa meillä ei missään vaiheessa ollut, joten vene sinänsä toimi hyvin, mutta sisätiloihin pääsevä vesi aiheuttaa kalliita ongelmia veneen sähkölaitteille, Ruokonen huomauttaa.

Atlantin-ylityksessä vene olisi saanut olla myös hieman isompi, vaikka kisaan osallistui Trackeria pienempiäkin veneitä. Rikaus olisi myös saanut olla toisenlainen.

"Topriki tässä saisi olla ja taisimme olla ainoa vene, jolla ei ollut rullagenuaa. Tästä me kärsimme kisan aikana, kun emme voineet ajaa täysillä pasaateissa. Ja ankkuripelin hankkisin veneeseen kanssa, sillä sen verran raskasta ankkurin hiissaaminen oli pelkällä miesvoimalla," Ruokonen erittelee matkan opetuksia.

Toisaalta veneeseen asennetut aurinkopaneelit toimivat erinomaisesti ja niiden avulla saatiin virtaa koko matkan ajan riittävästi muun muassa ruoan säilyvyyden kannalta tärkeään jääkaappiin. Ja satelliittipuhelimella sai hyvin yhteyden maihin silloinkin, kun vene oli päivämatkojen päässä lähimmästä kiinteästä maankamarasta.

Trackerin matkan aikana kertyneet kuvat ja videot ovat hissukseen valmistumassa ja Matti Ruokosta onkin jo pyydetty esittelemään niitä moneenkin suuntaan.

"Varmasti olemme mukana ainakin Varjakan Venetsialaisissa viikon kuluttua ja eiköhän matkan tapahtumista järjestetä ilta oululaispurjehtijoiden tukikohdassa Johteenpookissakin", mies lupaa.