Pekingin olympialaiset: Katso ki­sa­oh­jel­ma tästä

SSAB: Raa­hes­sa saatiin kai­vat­tu päätös: te­räs­teh­das jatkaa

Traa­gi­nen huk­ku­mis­tur­ma ei unohdu

"Kuin kuuluu tapaturma min aiwon kertoa, taas wienyt surun surma on monta uhria. Tää kuuluu Warjakasta aina Oulun Salosta, ja uhrein määrä on yksikolmatta."

Oulunsalon hautausmaalle 1911 pystytettyyn muistokiveen on kaiverrettu onnettomuudessa kuolleiden nimet. Iäkkäin uhreista oli täyttänyt 50, nuorin oli 8-vuotias.
Oulunsalon hautausmaalle 1911 pystytettyyn muistokiveen on kaiverrettu onnettomuudessa kuolleiden nimet. Iäkkäin uhreista oli täyttänyt 50, nuorin oli 8-vuotias.
Kuva: Janica Karasti

Arkkitehti Tero Paldaniuksen suunnittelema Varjakan suuronnettomuuden muistomerkki julkistetaan Varjakan satamassa tänään kello 13. Onnettomuuden 100-vuotismuistojuhlaa vietetään Oulunsalon seurakuntatalolla kello 19 alkaen.

"Kuin kuuluu tapaturma min aiwon kertoa, taas wienyt surun surma on monta uhria. Tää kuuluu Warjakasta aina Oulun Salosta, ja uhrein määrä on yksikolmatta."

Näillä sanoilla mies nimeltä Mikko Hakko viritteli synkkiin tunnelmiin 1908 painetussa arkkiveisussaan, joka kertoo Varjakan saaren lähistöllä tasan sata vuotta sitten tapahtuneesta suuronnettomuudesta. Lokakuun 18. päivä 1907 vesillä hukkui 20 oulunsalolaista naista ja tyttöä, kun heitä kuljettanut purjevene kaatui.

Tapaturma liittyy Varjakan saaressa sijainneen Ab Uleå Oy:n sahan historiaan. Lokakuussa 1907 oulunsalolaisia naisia tyttösistä keski-ikäisiin oli lastaamassa laudanpätkiä norjalaiseen Haugesund-parkkilaivaan, joka oli ankkurissa satamaselällä.


Kohtalokkaana iltana
kello kuuden jälkeen 24 naista - nuorista tytöistä keski-ikäisiin - oli lähdössä Haugesundilta takaisin maihin. Työmies Tuomas Walkamon oli määrä kuljettaa naiset purjeveneellä. Koska oli tyyntä, purjeita ei voitu käyttää. Walkamo keksi pyytää hinausapua Helmi-nimiseltä hinaajalta, joka oli samaan aikaan lähdössä viemään kahta tyhjää lastiproomua Varjakkaan.

Purjevene kiinnitettiin Helmin perään niin, että proomuihin johtava köysi kulki veneen sivuitse. Onnettomuuteen vaikuttivat todennäköisesti ainakin veneen asento, painolasti, propellivirta ja purjeiden jättäminen ylhäälle. Proomujen hinausköysi osui liikkeelle lähdettäessä veneen mastoihin ja kaatoi sen. Kaikki veneessä olleet joutuivat veden varaan.

"Näin paatti aaltoin waipuu mi sekasorron saa, ja tuottaa hätähuudon, ken kertoo kauhuaan. Kyllä Helmi pelastusta heill´ koittaa toimittaa, waan waikee wastustella on luonnon woimia", arkkiveisu kuvaa tapahtumia.

Mahdollisuuksia pelastautumiseen ei juuri ollut. Takaa tulevat proomut liukuivat hetkessä veteen joutuneiden päälle. Jos joku pääsikin pintaan, toinen tarrautui tähän hädissään ja veti molemmat pinnan alle. "Naisilla oli pitkät, monikerroksiset hameet. Voi kuvitella, miltä tuntuu pulikoida vedessä sellainen päällään", kulttuurihistorioitsija Markus H. Korhonen toteaa.


Peräsimessä olleella
Walkamolla oli tuuria - ehkäpä juopon tuuria, kuten myöhemmin paljastui - sillä hän nousi pintaan kaukana proomujen takana ja pelastautui uimalla toiselle niistä. Lisäksi merestä saatiin pelastettua neljä naista.

Hakko puhuu veisussaan uhreista, joita olisi ollut "yksikolmatta" eli 21. Uhrien lukumäärä on muistitiedoissa vaihdellut, mutta useimpien lähteiden mukaan heitä oli 20.

Onnettomuus kosketti oulunsalolaisia syvästi, sillä monesta perheestä meni äiti tai tytär tai molemmat. Uhrit laskettiin yhteishautaan Oulunsalon hautausmaalle, ja myöhemmin paikalle pystytettiin myös muistokivi.

Tänään julkistetaan toinenkin muistomerkki onnettomuudelle.


Onnettomuuteen johtaneista
syistä käräjöitiin alkuvuodesta 1909. Niin Walkaman kuin Helmin perämiehen Heikki Kaupinkin todettiin olleen turmapäivänä maistissa. Kauppi tuomittiin sakkoihin ja Walkama kolmen kuukauden vankeusrangaistukseen. Walkamaa ei kuitenkaan tiettävästi saatu teostaan vastaamaan, koska tämä ehti ennen tuomion täytäntöönpanoa häipyä Amerikkaan.

Oulunsalon sivistysjohtajan Markku Seppäsen mukaan tapahtuma on säilynyt paikkakuntalaisten muistissa ja aina silloin tällöin on tullut esille, että myös rantaan pitäisi saada muistomerkki. Satavuotismuistojuhla tuntui oikealta ajankohdalta.