Ensimmäisenä joukkueena SM-liigan historiassa runkosarjan kuudennelta tilalta finaaliin selvinneen TPS.n menestyksen takana on koko joukkueen huima esitys, mutta myös muutamat ratkaisevat yksilöt.
Ensimmäiseksi nousee lujaan työntekoon uskovan valmentaja Kai Suikkasen rooli. Hän on saanut liigan halvimpiin kuuluvan joukkueen pelaamaan uskomattomalla itseluottamuksella ja energialla. Suikkasen luoma oma pelityyli on luotu kovalla työllä.
– Me voimme menestyä vain, jos pystymme pelaamaan omaa kiekollista peliämme ja pelirohkeutemme riittää. Se on lähes jokaisessa pudotuspeliottelussamme onnistunut, Suikkanen iloitsee.
TPS:n menestyksen taustatekijöihin kuuluu myös maalivahtivalmentaja Urpo Ylönen. Hän on pystynyt kauden aikana kehittämään kahdesta nuoresta maalivahdista huippuduon. Atte Engren ja David Leggio ovat vuorotelleet maalissa ja taanneet torjunnoillaan joukkueelle illasta toiseen voitonmahdollisuudet.
Kun TPS:n puolustuksen tukipilariksi ajateltu Aki Berg joutui rikkonaisen kauden jälkeen lopullisesti syrjään, tilalle saatiin viime kauden vahvistus Lee Sweatt, jonka kausi KHL:ssä ei lähtenyt lentoon. Sweatt toi uuden vahvan tekijän TPS:n ylivoimaan ja on ampunut monia ratkaisevia maaleja.
Suikkasen oiva oivallus oli luoda välieräsarjaan JYPiä vastaan kajaanilaislähtöisestä kolmikosta Antti Erkinjuntti, Marko Virtala ja Jarkko Hattunen ”pikkumiesten” (kaikkia alle 180 senttiä) ketju, joka on aiheuttanut suuria ongelmia kookkaalle JYPin puolustukselle ja saanut myös tehoja aikaan.
TPS:n hyökkäyspelin sieluksi on kauden aikana noussut Ilari Filppula. Hänen taitonsa pitää kiekkoa ja hankkia taitavilla harhautuksilla pelitilaa sekä joskus suorastaan nerokkaat maalisyöttönsä luovat TPS:n pelottavan ylivoimapelin ytimen.