Tour de Skin kymmenen parasta hiihtäjää ovat kaikki sikamaisen hyvässä kunnossa. Heidän keskinäisen järjestyksensä ratkaisevat kuitenkin henkiset ominaisuudet.
"Täytyy luottaa omiin vahvuuksiin, osata taktikoida ja tiedostaa itselle heikommat matkat jo etukäteen", valmentaja Toni Roponen selventää.
"Tavoite ja tahto ovat kaikkein keskeisimmät asiat. Tour de Ski on raskas kaikille", lisää valmentaja Reijo Jylhä.
Esimerkiksi Roposen valmennettavalle - ja vaimolle - Riitta-Liisa Roposelle Tour de Skin ensimmäinen kilpailu Nove Mestossa on huonoin mahdollinen, lyhyt perinteisen matka. Ei pidä paiskata sauvoja järveen, jos oma nimi löytyy sijoilta 25-40.
"Koko ajan pelataan vain aikaeroilla, sijoituksilla ei ole väliä. Sitten seuraa kolme vapaan matkaa, joilla eroa on otettava kiinni. Tähän on pitänyt rakentaa tarkka kuvio esimerkiksi siitä, keitä on syytä tarkkailla milläkin matkoilla", valmentaja-Roponen sanoo.
Kisan luonne
muuttuu
"Kisan luonne muuttuu, kun kaikki kilpailevat väsyneinä päivä toisensa jälkeen", sanoo Reijo Jylhä, jonka suojatit Pirjo Muranen ja Sami Jauhojärvi muodostavat kaksi kolmasosaa Suomen Tour de Ski -joukkueesta.
"Ilmiö on tuttu omasta lajistani pyöräilystä, jossa etappikisoissa ajetaan kaksikin viikkoa joka päivä."
Hiihtokuninkaallisten kruunajaiset alkavat perjantaina Tshekin Nove Mestosta ja päättyvät kymmenen päivää ja kahdeksan kilpailua myöhemmin Italian Val di Fiemmeen. Tour de Skin ratkaisee kaikkien kisojen yhteenlaskettu aika.
Sprinteissä pärjäämällä voi tienata bonussekunteja, jotka vähennetään kokonaisajasta. Bonussekunteja jaetaan myös normaalimatkoilla ensimmäisinä väliaikapisteisiin ehtiville.
"Kisan luonne muuttuu 3-4 osakilpailun jälkeen. Sitten alkaa tulla eroja siinä, kuka on osannut tehdä asiat oikein", Toni Roponen huomauttaa.
Ei lainkaan tehoharjoituksia
Tappavalla kymmenpäiväisellä punnittava kunto on rakennettu toukokuun ja joulukuun välisenä aikana. Toni Roposen mielestä tärkeintä on, mitä on tehty viimeisten 2-3 kuukauden aikana. Tourille lähtijällä on syytä olla rutosti virtaa, sekä fyysistä että henkistä.
"Paljon laadukasta kestävyysharjoittelua. Voimaominaisuuksia ja rauhallisia lenkkejä, ei yhtään tehoharjoitusta. Kuntoa on nostettu vain kisojen kautta, yrittämättäkään olla huippukunnossa marraskuusta lähtien", hän selventää.
"Huippukuntoa on vaikea pitää yllä kuukausikaupalla. Tässä kohtaa suomalaiset ovat viime vuosina olleet taitavampia kuin norjalaiset, jotka ovat tyypillisesti vahvoja heti kauden alusta."
Maailmancupin viimeiset Touria edeltävät kisat hiihdettiin Venäjän Rybinskissä joulukuun puolivälissä. Sen jälkeen tärkeintä on ollut palautuminen, Reijo Jylhä sanoo.
"Harjoituksia ehtii tehdä kaksi, korkeintaan kolme."
Perusasiat vielä
tavallistakin tärkeämpiä
Rutistuksen aikana on tärkeää pitää tavallistakin tarkempaa huolta perusasioista, valmentajat sanovat. Siis ravinnosta ja levosta. Ykkösasia on palautuminen.
"Palautumisen kanssa on tehtävä koko ajan töitä. Verryttelyt, kisan jälkeiset hieronnat ja ravistelut, iltalenkit ja aamulenkit", Reijo Jylhä listaa.
"Kuitenkin niin, etteivät ne ole kuluttavia. Energian kanssa ollaan tiukoilla."
Tankkauksesta sekä kisan aikana että jälkeen on syytä olla selvä ohjelma, Jylhä jatkaa. Urheilujuomaa, palautusjuomaa, välipalapatukoita. Pääasia, että sulaa hyvin.
Tourin loppusuoralla sprinttereillä voi jo olla vaikeuksia, Toni Roponen veikkaa.
"Asiagon sprinttiin tultaessa kestävyysurheilijat voivat jo nousta."