Voittaapa vuoden 2007 Tour de Francen sunnuntaina kuka tahansa, yksi asia on jo melko varma: hänen kuvaansa ei nähdä Amaury Sport Organisationin pääkonttorin seinällä.
Ympäriajon järjestäjällä ASO:lla on ollut tapana kiinnittää seiniinsä suuria muotokuvia voittajista. Kuvasarja päättyi kuitenkin Miguel Indurainiin, joka kantoi keltaista paitaa vuodesta 1991 vuoteen 1995.
Myöhempien voittajien kuvat on jouduttu siirtämään sivuun, sillä he ovat kaikki sekaantuneet dopingskandaaleihin.
Tanskalainen Bjarne Riis (1996) tunnusti tekonsa. Verensiirtoskandaaliin sekaantunutta saksalaista Jan Ulrichia (1997) ovat vaatineet tekemään samoin sekä hänen joukkuetoverinsa Deutsche Telekomista että saksalaisyleisö.
Italialaisen Marco Pantanin (1998) elämä päättyi traagisesti lääkeriippuvuuteen. Osa amerikkalaisen Lance Armstrongin (1999-2005) lähipiiristä syyttää häntä dopingista, ja jotkut hänen testituloksistaan ovat hämmentäviä.
Armstrongin maanmies Floyd Landis antoi positiivisen testosteroninäytteen vuoden 2006 voittonsa jälkeen, mutta yrittää asianajajien avulla pitää kiinni voitostaan.
Mitä ilmeisimmin tämä luettelo jatkuu vuonna 2007, sillä keltaista paitaa kantanut tanskalainen Michael Rasmussen joutui ulos joukkueestaan keskiviikkona.
"On mahdotonta sanoa, kuka on ollut sukupolvensa paras pyöräilijä viidentoista viime vuoden aikana", sanoo Greg LeMond, joka voitti Tourin kolme kertaa (1986, 1989 ja 1990).
"Dopingin avulla pyöräilijä voi parantaa suorituskykyään 30 prosentilla. Niinpä se on mullistanut järjestyksen täysin."
Amerikkalainen putosi huipulta 33-vuotiaana EPO:n tulon myötä, kun taas toiset samanikäiset ryhtyivät uhmaamaan fysiologian lakeja.
"Mikäli osallistuisimme ympäriajoon oman aikamme parhaalla tasolla, (Bernard) Hinault, (Laurent) Fignon ja minä emme olisi edes viidentoista parhaan joukossa. Ja tulokset vain kovenevat vuosi vuodelta", entinen pyöräilijä jatkaa.
Uskottavuus
raunioina
Viimeisessä laskussa 22. heinäkuuta Alberto Contador ja Rasmussen olivat nopeampia kuin Armstrong ja Basso vuonna 2004.
Laskelman takana on paras mahdollinen lähde: tohtori Michele Ferrarin verkkosivusto. Italialaislääkäri toi EPO:n pyöräilyyn 1990-luvulla, ja on työskennellyt muun muassa Lance Armstrongin ja tänä vuonna positiivisen dopingnäytteen jälkeen Tourilta poissuljetun Alexandr Vinokurovin kanssa.
Tämä urheilulääkäri kertoo, että Rasmussenin ja tällä hetkellä kokonaistuloksissa johtavan espanjalaisen Contadorin rytminvaihdokset ovat tehneet häneen suuren vaikutuksen.
Vielä suuremman vaikutuksen ne ovat tehneet Gilles Delioniin. Ranskan pyöräilyn entinen suuri toivo, joka joutui ulos kilvasta EPO-vuosien alussa, seuraa vuoristoetappeja televisiosta puoleksi raivoissaan, puoleksi huvittuneena.
"Kun muistaa, miten Hinault kiipesi vuorensolia, ja kun katsoo tämän päivän vauhtia, näkee varmasti, että jossain on jotain vialla."
"Urheilun uskottavuus on raunioina. Mätäpaise ei päästä meitä rauhaan", valitti Ranskan kansallisen veikkausyhtiön urheilujohtaja Martial Gayant vastikään. Myöskään kisan järjestäjä ASO ei enää kuvittele liikoja urheilusuoritusten arvosta.
"Tämän vuoden ympäriajo tarjosi loistavan mahdollisuuden uuteen nousuun. Nyt se on pilattu", myönsi kilpailun johtaja Christian Prudhomme.
Ei urheilua
vaan viihdettä
Vaikka ympäriajo onkin siis menettänyt suuren osan urheilullista merkitystään, se kiinnostaa yhä. "Se on melkein kuin fiktiota. Sitä katsotaan kuin tv-sarjaa. Siinä täyttyvät kaikki tarinan ehdot. On takaa-ajettu ja takaa-ajaja. Tavallaan doping vain maustaa tarinaa tuomalla siihen uusia käänteitä."
"Vinokurov-skandaali kuvotti pyöräilyn ystäviä. Mutta muille se antoi keskustelunaiheen työpaikoille tai illallisille. Nämä ihmiset eivät seuraa Touria urheilumuotona vaan viihteenä", sanoo Christophe Bassons. Tämä entinen pyöräilijä kieltäytyi dopingista ja joutui sivuun huipulta 1990-luvun lopulla jyrkkien kannanottojensa vuoksi.
"Ennen kuin mietitään, pitäisikö ympäriajo lopettaa, täytyy ensin kysyä, onko se urheilua vain viihdeteollisuutta."
Kyse on samasta syndroomasta kuin amerikkalaisessa vapaapainissa, komediassa, jonka näyttelijöistä monet kuolevat nelissäkymmenissä ahdettuaan itsensä täyteen steroideja.
Greg LeMond ei halua uskoa tuon painajaisen toteutumiseen.
"Ihmiset tulevat katsomaan puhtaita pyöräilijöitä. Ellei heitä ole, he lopettavat Tourin seuraamisen."
Amerikkalainen kiittelee
ASO:n viimeaikaisia ponnistuksia ja arvostelee Kansainvälisen pyöräilyliiton UCI:n passiivisuutta.
"Haluan uskoa, että asiat voivat parantua. Ei ole toista samanlaista urheilutapahtumaa. Tour de France ei saa kuolla."