Tamminiemen pesänjakajat tuli noin 35 vuotta sitten myyntiin R-kioskeihin, joten sananvapautta ajava Nuorsuomalainen Sanomalehtimiesyhdistys kutsui tammikuussa Tamminiemeen niin sanotun Lauantaiseuran. Yksi totuuden torvista on jo poissa, mutta kaksi naista ja neljä miestä, Helsingin Sanomien politiikan senioritoimittajat saapuivat muistelemaan 1980-luvun vaihdetta leimannutta ahdasmielisyyttä.
Vaikka toimittajat melkein asuivat eduskunnassa ja seurasivat silminnäkijöinä kalastusreissuilla, presidentin heikkouskohtauksista, ulkoministerin alkoholismista saatikka silmäätekevien ”kotiryssistä” ei saanut Suomessa kirjoittaa totuudenmukaisesti. Salailukulttuuri sai ryhmän keväällä ja kesällä 1981 keräämään materiaalia kohtaamisista vaikuttajien kanssa. Jäljet peitettiin sekoittamalla tekstejä.
Kirjoittajat paljastuivat keväällä 1982. Paljastuksen teki MTV:n suorassa lähetyksessä pääjohtaja Hannu Tarmio: WSOY tiesi hankkeesta, mutta kustantaja oli kieltäytynyt julkaisemasta teosta. Muiden rohkeus taisi harmittaa. Kirjaa myytiin 160 000 kappaletta.
Sanomien johto haukkui eliittitoimituksensa jäsenet yksitellen maan rakoon. Päällikkö Aarno Laitinen sai potkut. Pahin rike oli yhtäkkiä se, että totuudet latoi painokuntoon juorulehti Hymyn kustantaja.
Toimittajien kohtelu oli kovaa, mutta he onnistuivat tuulettamaan ilmapiiriä. Sananvapaus heräsi horroksesta.
Miehet ovat alttiimpia omahyväisille valheille, mutta kyllä naisetkin pönkittävät heikkoa itsetuntoaan. Petra Hinz joutui viime vuonna eroamaan Saksan liittopäiviltä toimittuaan parlamentaarikkona yli vuosikymmenen. Pidetty poliitikko oli väärentänyt ansioluettelonsa. Hän ei ollutkaan juristi, ei edes ylioppilas.
On arveltu, että viisi prosenttia ihmisistä olisi patologisia valehtelijoita. Tila sai nimen 1891: pseudologia phantastica. Huijaria vaivaa pohjaton huomion ja hyväksynnän tarve. Hän on empatiakyvytön ja esittää mieluusti uhria.
Vaikka kirjailija saa luvan kanssa keksiä uusia, uljaita maailmoja, on heidänkin joukossaan oman elämänsä väärentäjiä. Karl May ei ikinä käynyt villissä lännessä ja suuntasi vasta myöhemmin arabimaihin. Silti hän väitti itse kokeneensa poikakirjojensa ihmeelliset seikkailut. Hän oli muka apassien päällikkö ja puhui 1 200 kieltä.
Yleisö janosi eksotiikkaa ja kustantaja tuki valheita. Legenda romahti 1899. Loppuelämänsä May paikkaili mainettaan.
Valheilla on alkujuurensa, mutta myös tukiverkostonsa. Vahvaksi mytomaanin tekee juuri se, että hän ympäröi itsensä hovilla. Apujoukot venyttävät järkeään auliisti.
Ihmiskunnan on arveltu ajautuvan kriiseihin siksi, että aika ajoin ihmiset kyllästyvät rauhaan ja alkavat kaivata jännitystä elämään. Kun heikko hallitsija hoveineen myötäilee populistisia virtauksia, maailma tulee hulluksi.
– Kaikki horjuu loputtomasti, dokumentoi renessanssifilosofi Michel de Montaigne, joka tarkkaili 1500-luvun Eurooppaa tornistaan keskellä uskonsotien sekasortoa. Arkisiin ilmiöihin paneutuvat esseet heijastavat ennakkoluulottomuutta, valistuneen modernia arvomaailmaa. Montaigne torjui noitavainot ja kantoi huolta siitä, etteivät aikalaiset etsineet totuutta vaan ristiriitoja.
– Nykyisyys avautuu epävakaisina tiloina ja ratkaisemattomina kuvitelmina.
Lohdullista on se, että totuus on armoton. Lopulta tosiasiat voittavat. Ne vetävät valehtelijan vielä maan pinnalle kullatusta hissistä.