Pakokauhuisia hevosia ahtaissa tilapäiskarsinoissa, täyteen ahdettuja kuljetusrekkoja, lastaussilloille kaatuvia nääntyneitä eläimiä, eläviä hevosia samoissa tiloissa raatojen kanssa. Varsa, jonka jalka on vääntynyt poikki ennen kuin hontelot raajat ovat edes yrittäneet kantaa.
Tällaisia kuvia MTV3 näytti viime joulukuisessa 45-minuuttia -ohjelmassaan. Kuvat eivät ne nähneeltä hevillä unohdu - eivät myöskään kuvaajalta dokumentin takana:
"Paikan päällä oli pakko keskittyä työn tekemiseen, siihen että saan kaiken talteen", kertoo Marianne Korhonen. Hän kuvasi hevosten matkaa teuraaksi Puolassa, Sloveniassa, Espanjassa ja Italiassa.
"Järkytys ja paha olo tulivat jälkeenpäin. Mutta sitä tärkeämpänä pidän sitä, että muutkin saavat mahdollisuuden nähdä sen mitä minä näin."
Korhosen materiaali on saanut kiitettävästi julkisuutta ja ohjelma-aikaa niin kotimaassa kuin muuallakin Euroopassa, ja saanut ihmisiä liikkeelle. Hyvässä ja huonossa - kaikille asianosaisille salamin tuotantoketjun kolkoimpien puolien paljastaminen ei ole ollut mieluisaa:
"Onhan niitä uhkailuja tullut pitkin matkaa. Viimeisin nimetön soitto tuli Sisiliasta. Italian viranomaiset ovat ryhtyneet pitämään ratsioita väärinkäytösten paljastamiseksi, ja on selvää, että se ei kaikille sovi."
Suomessa dokumentti aktivoi hevosihmiset saman tien: hiljattain luovutettiin kuljetusjulmuuksia vastustava, 34 000 nimeä sisältävä adressi eduskunnan maa- ja metsätalousvaliokunnan puheenjohtajalle Jari Lepälle.
Hevosten puolesta ovat näyttävästi lähteneet liikkeelle useat hevosalan julkkikset, tuoreesta Miss Suomesta Christopher Wegeliukseen ja muihin pitkän linjan hevosammattilaisiin ja kilpaurheilijoihin.
Myös neljä suomalaista europarlamentaarikkoa Anneli Jäätteenmäki, Alexander Stubb, Hannu Takkula ja Satu Hassi ovat tehneet komissiolle kirjalliset kysymykset teurashevoskuljetuksista.
Korhonen odottaa komission vastauksia mielenkiinnolla ja toivoo, että asia saa myös julkisuutta.
"Ihmisillä, jotka ovat reagoineet julmuuksiin on oikeus tietää miten EU tapauksen käsittelee", hän painottaa.
Tiedonvälitys, tiedotus ja avoimuus ovat Korhosen mukaan olennaisia asioita väärinkäytöksiin puuttumiseksi ja niiden korjaamiseksi: "Niin kauan kuin asioista ei tiedetä, eikä niihin puututa, annetaan ikään kuin hiljainen hyväksyntä julmuuksille. Niin kauan kuin lihatuotteista puuttuvat merkinnät alkuperämaasta, saattaa kuluttaja tahtomattaan tukea eläinsuojelurikollista toimintaa."
Korhonen myöntää, että vaikuttaminen on vaikeaa. On vaikea saada kiinni niitä tahoja, jotka viime kädessä ovat vastuussa.
"Ketjun alkupäässä on se puolalainen maanviljelijä, joka myy varsat teuraskyytiin, koska muuta vaihtoehtoa ei ole. Murroksessa kamppaileva maaseutu elättää viljelijän hädin tuskin, raha on otettava sieltä mistä sen saa", Korhonen kertoo ja jatkaa, että kuolemanrekkoja ajavat kolmansista maista tulleet siirtolaiset, joilla ei välttämättä ole edes kielitaitoa saati käsitystä siitä, mikä on laillista ja mikä ei.
"Niille tahoille, joiden käsissä teurashevoskauppa viime kädessä on, se saattaa olla vain yksi tuottoisa osa bisnesimperiumia. Sellaiseen toimintaan puuttumista kavahtavat poliitikotkin. "
Alunperin tutulta brittitoimittajalta työmatkalla Unkarissa saatu juttuvinkki, muutama onnekas sattuma ja oikeat ihmiset oikeassa paikassa sysäsivät liikkeelle Korhosen dokumenttiprojektin. Ja tietenkin hevonen.
"Hevosten takia minä tähän työhön lähdin, ja toivon että osaltani voin niiden hyvinvointia edistää."
Hevosenomistajana ja -kasvattajana Korhonen kokee huolta myös suomalaisen hevosen puolesta.
"Hevosen lopettamisesta kotimaassa olisi ylipäätään tehtävä helpompaa, jotta lopettamispäätöksen vastuuta ei olisi houkutus sysätä aina eteenpäin uusille omistajille ja näin kierrättää vanhaa, sairasta hevosta."